Rentouttava viikonloppu

Aivan kuten aavistelinkin, viikonlopun muutto oli hyvin helppo. Kyseessä oli oikeastaan käyttötavaroiden siirto asunnosta toiseen. C viettää kesän talovahtina eri puolella Venetsiaa, joten hän halusi vain siirtää tarvitsemansa vaatteet ja henkilökohtaiset tavarat ”kesäasuntoonsa” ja siivota oman asuntonsa.

C:n asunto on mielestäni täydellinen kahdelle ihmiselle. Asunto on pieni, mutta tilaa on kuitenkin riittävästi kaikelle tarpeelliselle. Asunto on remontoitu huolella ja se on sisustettu modernisti (vuokra-asunnot ovat täällä yleensä valmiiksi kalustettuja, joten taso vaihtelee tapauskohtaisesti). Lisäksi asunnossa on suuri ja aurinkoinen terassi. Itselläni on aivan eri kriteerit asunnolle Suomessa ja Venetsiassa, koska yleensä venetsialaiset asunnot ovat vanhoja, mahdollisesti huonokuntoisia, ja siksi epäsiistin näköisiä. Tämä asunto oli kuitenkin osoitus siitä, että myös Venetsiasta voi löytää asuntoja, jotka vastaavat suomalaisia kriteereitäni.

Ymmärsin siis C:n surun, kun hän joutui jättämään kauniin asuntonsa koko kesäksi. Myötätuntoni kuitenkin loppui, kun pääsimme kimpsujen ja kampsujen kera hänen ”kesäkämppäänsä”. Kyseessä on oikeastaan villa, jonka remonttiin ja hoitoon on varmasti käytetty enemmän rahaa kuin normaali-ihminen näkee koko elämänsä aikana. Jokaista pientä yksityiskohtaa on selvästi mietitty, jotta talosta on saatu sekä kaunis että käytännöllinen. Taloon kuuluu myös suuri puutarha, jota suojaavat muurit, joten naapureitakaan ei käytännössä näe. C viettää siis tavallaan kesänsä kaikin mukavuuksin varustetulla mökillä, josta puuttuu vain järvi ja etäisyys kaupungista. Ymmärrän kyllä, että kesän viettäisi mieluummin omassa kodissa, mutta ei C varsinaisesti missään loukossa joudu elämään. Sitä paitsi hän voi aina käydä tarpeen tullen kotonaan.

Eilen autoin häntä vielä siirtämään viimeiset tavarat, jonka jälkeen tarkoituksenamme oli mennä katsomaan San Giorgio Maggioren saarta. C:n ystävä työskentelee saarella oppaana ja olisimme päässeet yksityiskierrokselle, mutta valitettavasti muuttohommissa meni sen verran pitkään, että jouduimme siirtämään kierrosta. Ehkä sitten ensi viikonloppuna.

Viime viikolla Pyhän Markuksen torin edustalle parkkeerannut Amerigo Vespucci siirrettiin tänään pois. Laivaan olisi päässyt tutustumaan viikonlopun aikana, mutta emme sinne menneet. Kyllä siihen varmaan vielä joskus tarjoutuu mahdollisuus, tällä kertaa kiinnostusta tai aikaa ei vain ollut riittävästi.

Vaikka olinkin viikonloppuna muuttoapuna, tuntuivat vapaapäivät kuitenkin rentouttavilta. Työviikkoni ei ehkä ole raskas, mutta viikonloppuna on suuri tarve päästä ihmistenilmoille. Ihan jo ulkoilmaan pääsy tuntuu tärkeältä, kun muuten päivät kuluvat tietokoneen ääressä. Lisäksi erityisen mukavaa on nähdä ihmisiä, jottei muutu aivan erakoksi. Oikeasti Venetsiassa käydään paljon ulkona myös viikolla, joten ei viikonloppu ole ainoa mahdollisuus ihmisten näkemiseen. En tiedä, onko kyse välimatkojen lyhyydestä vai kulttuurista, mutta aperitiivit töiden jälkeen ystävien seurassa kuuluvat - jos ei nyt jokapäiväiseen elämään, niin - ainakin joka toiseen päivään. Tällä viikolla on menossa ”kyläjuhlat” (tai ehkä ”korttelijuhlat” olisi sopivampi nimike) San Francesco della Vignan alueella. Toivottavasti pääsemme siellä käymään viikon aikana.