Hiljaa hyvä tulee

Koko viikko on pitänyt tänne kirjoitella matkasta ja muutenkin, mutta jotenkin blogger on koko tämän ajan jumitellut. Tai siis joka kerta, kun olen yrittänyt kirjautua. Fiksuhan olisi tietysti kirjoitellut tänä aikana monta tekstiä hyvää lataushetkeä odottamaan, mutta itse olen keskittynyt lähinnä pasianssiin ja youtubeen.

Yritän tehdä hiukan kattavamman postauksen New Yorkista lähipäivinä. Nyt on liian nälkä/väsy/ajatukset muualla. Tällä viikolla olisin (niinpä tietysti) muutenkin kirjoittanut mielelläni lakoista ja mielenosoituksista, joita on riittänyt runsaasti. Täällä puhkesi lähestulkoon mellakka. Siis Venetsiassa, jossa ei ikinä tapahdu mitään! Tai no ehkä kyseessä oli ennemmin väkivaltainen mielenosoitus, mutta kuitenkin. Uskomatonta!

Toivottavasti saan jo huomenna kirjoitettua enemmän.

Pikainen tervehdys

Hiljaista on ollut viime aikoina täällä blogin puolella. Pitäisi taas saada itseä niskasta kiinni ja kirjoitella vähän useammin. Kuviakin on kertynyt kameran muistikortille niin Biennalen sivunäyttelyistä kuin eräästä museostakin. Toivottavasti saan ne pian laitettua myös tänne. Yritän saada jonkinlaista kirjoitustahtia taas löydettyä, jotta blogia olisi kivempi seurata, eikä itsellä olisi jatkuvasti huono omatunto.

Tänään ei kuitenkaan tänne jäädä lorvimaan. Heinäkuun kolmas viikonloppu on menossa, joten on Redentore-juhlan aika. Juomat ovat kylmässä, ystävät on valjastettu nyyttärivalmisteluihin ja paikka rantakadulta on varattu. Parin tunnin päästä alkaa katu täyttyä ja juhlat pääsevät vauhtiin.

Mukavaa viikonloppua!

Hiljaiseloa

Kovin on ollut hiljaista tässä blogissa viime aikoina. Gradua yritetään viimeisillä voimilla vääntää loppua kohti, joten viikot kuluvat lähes yksinomaan sen parissa. Viikonloppuisin uskaltaa irroittautua gradusta, mutta silloinkin saattaa käydä niin kuin pari päivää sitten, kun "ekologisen sunnuntain" kunniaksi nettiyhteyskin päätti sanoa itsensä irti. Ehkä tänne tulee useammin päivityksiä sitten, kun gradu saadaan vihdoin käsistä.

Paitsi että... kevät on vihdoin saapunut! Kotona ei oikein tee mieli kyhjöttää, kun aurinko paistaa. Ilmat ovat lämmenneet melkein hellelukemiin (pitäisiköhän villakangastakista kohta luopua?!) ja luontokin näyttää aivan erilaiselta kuin muutama viikko sitten. Ei sillä, että Venetsiassa hirveästi luontoa näkisi, mutta lauantaina vietimme iltapäivää San Giulianon puistossa ja siellä oli oikein keväistä. Kyllä tätä on odotettu!

Viikonloppu sujuikin melkein kokonaan ulkona auringonpaisteessa. Sunnuntaina päädyimme päiväkävelyllä vanhoille suolamakasiineille (Magazzini del sale) lähelle Punta della Doganaa. Täällä järjestetään jatkuvasti ilmaisia näyttelyitä, joita on kiva piipahtaa ohikulkiessa katsomaan. Tällä hetkellä soutuseura Bucintoron tiloissa on esillä kolmen taiteilijan teoksia. Pidin erityisesti Maurizio Vezzolin ruokakuvista (mauriziovezzoli.com). Tarkemmin sanottuna Vezzolin osuus näyttelystä käsitti valokuvia eri ruoka-aineista, lähinnä hedelmistä ja vihanneksista. Suosittelen kaikille muille, paitsi nälkäisille kasvissyöjille. Näyttely on auki 28.4. asti maanantaita lukuunottamatta kaikkina päivinä klo 11-19.

Tänään posti toi yllätyspaketin. Pätkisvaraston täydennys kehittänee kärsivällisyyttä pitkällä matkalla yrttitarhuriksi. Parempi olisi siemenistä saada jotain kasvamaan, sillä tilli on täällä käytännössä tuntematon käsite. Tai no, keittokirjat ja ruokalehdet saattavat kyllä tämä mystistä yrttiä resepteihinsä lisäillä, mutta Venetsian kaupoissa ei tällaista kummallisuutta kyllä tunneta. Jos ei tillit lähde kasvamaan, niin askelmittarilla voi ainakin laskea, kuinka pitkälle pitää vaeltaa tilliä löytääkseen. Kiitos sisko, kun kuuntelet, huomioit ja muistat vielä höpötysten keskeltä pikkusiskon toiveet ja unelmat!

Paikallisuutisia: turistit gondolivarkaissa

Luen päivittäin Il Gazzettino -nimistä lehteä. En pidä sen laatua kovinkaan korkeana, eikä se varsinkaan ole kovin neutraali tai objektiivinen, tosin en tiedä, onko Italiassa sellaisia lainkaan. Kyseessä on kuitenkin erityisesti Koillis-Italiaan keskittyvä lehti, josta puolet käsittelee Venetsian ja lähiympäristön paikallisuutisia. Koska Venetsiassa ei yleensä hirveästi mitään tapahdu, löytyy lehdestä ne pienimmätkin paikallisuutiset, joita ei ikinä julkaistaisi missään muussa lehdessä. Ajattelin jakaa blogissa paikallisuutisten parhaita paloja (mahdollisesti pienen, hyvin subjektiivisen kommentoinnin kera) erityisesti silloin, kun kyseessä on jokin hyvin paikallinen ilmiö tai joka tapauksessa muun inspiraation puutteessa.

Tähän uutiseen törmäsin eilen illalla television paikallisuutisissa. Valitettavasti tilanteesta ei ollut videokuvaa, mutta tänäisessä lehdessä asiaa käsiteltiin vielä tarkemmin. Toissayönä kello kahden aikaan kaksi amerikkalaisturistia halusi palata illanvietosta Rialton sillan kupeesta hotellilleen Giudeccan saarelle gondolilla. Heidän tarkoituksenaan ei kuitenkaan ollut pyytää normaalia gondolikyytiä vaan he halusivat ihan itse soutaa gondolin hotellille. Parivaljakko ei kuitenkaan päässyt pitkälle, sillä he ensin lähes törmäsivät vesibussiin, minkä jälkeen virkavalta pysäytti heidät. Tai siis gondolin, sillä toinen miehistä kyllä pääsi poliisiveneen kannen kautta juosten kujia pitkin karkuun. Toinen miehistä sen sijaan jäi kiinni ja pääsi selittämään poliiseille tekosiaan. Gondolin omistaja teki varkaudesta rikosilmoituksen.

Mitä tähän sanoisi. Hotellivalinnasta päätellen pojilla ei varmaankaan ollut puutetta pikkurahasta, joten vaikka vesibusseilla ei pääsisikään perille (todellisuudessa saarelle pääsee vesibussilla läpi yön), olisivat he voineet ottaa vaikka taksin. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään hätätilanne. Tilanteessa olisi voinut käydä huomattavasti pahemmin, sillä vaikka gondolit soljuvat sulavasti veden päällä, saattavat ne painon kasaantuessa tiettyyn paikkaan myös kaatua. Tämä olisi siis voinut aiheuttaa pojille vaaratilanteen (epäilen, että heille olisi ihan selvin päin gondolin varastaminen tullut mieleen). En myöskään usko, että pojat olisivat ikinä päässeet perille, sillä vaikka he olisivat osanneet gondolia ohjata (mikä ei kuitenkaan taida olla mikään ihan helpoin taito), olisi heidän perille päästäkseen pitänyt soutaa todella pitkään ja lopuksi vielä ylittää Giudeccan kanaali, joka ei ole tyyntä nähnytkään. En osaa sanoa, uppoaako kaatunut gondoli kovin helposti, mutta todennäköisesti se olisi kärsinyt (ellei kärsinyt nyt jo) ainakin jonkinlaisia vahinkoja. Gondolit tehdään käsityönä ja niillä on hintaa sen verran, että ne yleensä siirtyvät isältä pojalle. En tiedä, olisivatko poikien taskurahat riittäneet suurempien vahinkojen korvaamiseen, mutta ehkäpä vanhemmat olisivat huolehtineet asiasta. Miten se olikaan: ”pojat ovat poikia”.

Blogin avaus

Halusin aloittaa blogin kirjoittamisen muutettuani takaisin Venetsiaan vuosien odotuksen jälkeen. Nyt se hetki on vihdoinkin koittanut, muutto on hoidettu ja uusi elämä voi alkaa. Tämän blogin tarkoituksena on toimia muistikirjana itselleni ja pitää läheiseni kärryillä elämästäni täällä. Lisäksi se voi toimia vertaistukena muille ulkosuomalaisille ja apuna Venetsiaan matkaaville.

Blogi tulee sisältämään huomioita jokapäiväisestä elämästä Venetsiassa, vinkkejä vierailun arvoisista paikoista ja kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. En ole koskaan ollut hyvä päiväkirjojen kirjoittaja, vaan yritykset ovat aina päättyneet jo parin kirjoituskerran jälkeen, joten jännityksellä odotetaan, kuinka pitkän elämän blogi saa.

Tervetuloa mukaan!