maanantai 26. elokuuta 2013

Sadetta ja yllätyksiä

Yleensä elokuu on Venetsiassa aivan yhtä kuuma kuin heinäkuukin, mutta tämä vuosi tuntuu olevan hieman erikoinen. Pari päivää sitten kyllä valitin siskolle, kuinka täällä ilma on viilentynyt, kunnes tajusin, ettei 30 astetta ehkä olekaan niin kylmä. No, nyt on ihan oikeasti jo viileämpää. Ei ehkä päästä edes hellelukemiin ennen kuin loppuviikosta.

Kesällä lämpötila laskee helposti, jos sataa. Eiliselle oli luvattu sadetta, mutta koko iltapäivän aurinko paistoi. En siis tietenkään tajunnut illalla ottaa sateenvarjoa mukaan töihin lähtiessäni. Harmi vain, että vietinkin sitten reilun tunnin kaatosateessa ulkona työskennellessäni. Minulla oli nimittäin missio. Työkaverini oli tuonut minulle Suomesta siskoni kokoaman paketin ja se piti ehdottomasti saada.

Kyseessä oli selvästi seikkailuhenkinen paketti, sillä se lähti liikkeelle Helsingistä, matkusti Lappiin aina Norjaan ja Jäämerelle asti, palasi Suomen puolelle pysähtyen Saariselällä, käyden Levillä ja palaten taas Helsinkiin. Helsingistä tämä reissaaja lensi Italiaan, Veneton maakuntaan, josta se vielä matkusti jokiristeilyllä Venetsiaan. Paketin sisältöä oli pakko päästä tutkimaan heti kotimatkalla vaporetossa. Sieltä löytyi mm. pätkiksiä, rannekoruja ja ristikkolehti siskolta, siskonpojan piirustus, tädin kutomat villasukat ja isän mukaan sujauttamat italialaiset postimerkit. Minua oli muistettu niin monen ihmisen toimesta, että läpimäristä vaatteista huolimatta sydäntä lämmitti. Kiitos!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Elokuvissa


Viime viikolla kävimme San Polon ulkoilmaelokuvateatterissa. Tänä vuonna päädyimme katsomaan elokuvan "The Great Gatsby - Kultahattu".  Jotenkin tänäkin vuonna nuo ulkoilmanäytökset ovat menneet vähän ohi. Melkein kuukauden verran niitä on jo näytetty, mutta nyt vasta pääsimme ensimmäisen kerran käymään. Jotenkin vähän hölmöä, koska muut itseäni kiinnostavat elokuvat on jo näytetty, ja viimeiseen viikkoon mahtuvat esimerkiksi ne ainoat kaksi elokuvaa, jotka olen jo nähnyt.

Pidin elokuvasta kovasti, ja se sopi erinomaisesti ulkoilmateatterin tunnelmaan. Harmi vain, etten ollut ottanut pitkähihaista mukaan, koska toinen puolikas menikin kylmästä hytistessä. Näin se vain on joka kerta. Joko on kylmä tai kuuma, tai sitten pitäisi päästä vessaan. Tuntuu siltä, että suurin osa käyntikerroista on mennyt johonkin tällaiseen "ongelmaan". Joka vuosi tuonne on silti pakko päästä, eikä kyllä koskaan ole kaduttanut.

tiistai 20. elokuuta 2013

Sagra di Portosecco

Reilu viikko sitten suuntasimme lauantai-illan viettoon Pellestrinan saarelle. Pellestrina on Lidon saaren eteläpuolella sijaisteva pitkulainen saari. En ollut aiemmin käynyt saarella, joten reissu oli siitäkin syystä mielenkiintoinen. Lisäksi perillä meitä odotti sagra (perinteinen "kylä"juhla) erityisesti merenelävistä koostuvine ruokineen.

Pellestrinaan pääsee Venetsiasta Lidon saaren kautta. Lidon keskustasta, Santa Maria Elisabettasta (johon kaikki vesibussit tulevat Venetsiasta), lähtee bussi numero 11. Bussiin käy sama lippu kuin muihinkin Lidon busseihin. Bussi kulkee kohti Alberonia, Lidon eteläkärkeä, jossa se siirtyy lauttaan, joka vie sen Pellestrinan saarelle. Kuvittelin matkan olevan kovin hankala, mutta kätevämmin se ei olisi voinut mennä.

Me suuntasimme heti syömään. Usein näissä juhlissa ruoka on ylihinnoiteltua, eikä välttämättä edes erityisen hyvää, mutta Sagra di Portoseccon tarjonta oli ehdottomasti vesibussi-bussi-lautta-bussimatkan arvoinen. Ainakin syömäni peoci saltai (valkosipulilla ja persiljalla maustettuja, valkoviinissä kypsennettyjä välimerensinisimpukoita), spaghetti con peoci (spagettia tomaattipohjaisella simpukkakastikkeella) ja mazzacolle (tai mazzancolle, jonkinlaisia suuria katkarapuja) olivat ihania. Siedätyshoitoni merenelävien maailmaan näyttää toimivan hyvin.

Ilta jatkui mukavasti kylmää valkoviiniä nautiskellen. Auringon laskettua paikalla oli myös järkyttävä määrä hyttysiä. Tai, kuten meille myöhemmin selvisi, hyttysiä ja sääskiä. Pari päivää tuon jälkeen lehdet alkoivat nimittäin kirjoittaa sääskikriisistä. Vesibussit, bussipysäkit ja kodit ovat täynnä näitä itikoita. Seinät ja katot ovat mustina sääskistä (kotona onneksi vain, jos ikkunat jättää myöhään auki). Ne eivät ilmeisesti pistä, eivätkä inise, joten hyttysten ärsyttävimmät ominaisuudet on poistettu, mutta liiskautuvat sitäkin enemmän vaatteisiin ja iholle. Kuulemma joitakin vuosikymmeniä sitten Venetsiassa oli sama ongelma, mutta vielä suuremmassa mittakaavassa. Kuulin jopa, että lentokenttä olisi suljettu jossain vaiheessa, koska koneet eivät voineet laskeutua turvallisesti sääskipilvien tunkeutuessa moottoreihin. Tiedä sitten.

Ilmeisesti ongelma oli ennustettavissa, sillä viime kuukausien sateet, kuumuus, levien rehotus ja siitä seuranneet kalojen joukkokuolemat kehittivät ilmeisesti yhdessä sopivat olosuhteet sääskien munille. Jep, en todella ole biologi. Hävitystoimenpiteistä oli jossain vaiheessa puhetta, mutta en tiedä, onko asialle tehty vielä mitään. Joka tapauksessa tilanne vaikuttaa omasta mielestäni jo hieman paremmalta. Yleensähän Venetsiassa ei ole mitenkään erityisen paljon hyttysiä, mutta mantereen puolella ja vehreämmillä saarilla kannattaa olla hyttysmyrkyt mukana. Pellestrinaan muistimme ottaa myrkyt mukaan ja ilta olikin oikein mukava. Ja se ruoka... en malttaisi odottaa vuotta seuraavaa Sagra di Portoseccoa varten!

maanantai 19. elokuuta 2013

Sumutorvia ja onnettomuuksia

Tänä aamuna heräsin sumutorvien ääniin. Aamu oli alkanut aivan normaalisti, mutta yhtäkkiä kahdeksalta kaupunki peittyi paksuun sumuun. Avoimista ikkunoista oikein näkyi, kuinka sumu virtasi sisään. Näkyvyys oli tätä luokkaa:

Yleensähän risteilyalukset pysäytetään turvallisuussyistä Venetsian laguunin ulkopuolelle, jos kaupungissa on sumua. Tämä laiva oli kuitenkin ehtinyt jo laguuniin, joten se matkasi varovasti sumutorvien pauhatessa aina satamaan asti. Tämä elokuu on ollut sään puolesta kummallinen. On ollut todella kuumia päiviä, mutta myös kylmiä iltoja. Sumua Venetsiassa on yleensä talvella, mutta tänä vuonna olemme heränneet useamman kerran elokuussa sumuiseen aamuun.

Tällä hetkellä keskustelu suurista risteilyaluksista käy kiivaana. Mikä tahansa (teko)syy on hyvä lisäämään vettä myllyyn. Pari viikkoa sitten erään aluksen väitettiin liukuneen vaarallisen läheltä rantakatua ja lähes liiskanneen vesibussin pysäkkiä vasten. Todellisuudessa laivan perä oli lähimmillään 72 metrin päässä  kadusta siinä vaiheessa, kun se kääntyi kohti Giudeccan kanaalia. Todennäköisesti huomenna huudetaan, kuinka vaarallista on, kun sumun aikana laivat tulevat kaupunkiin. Onhan se varmasti tavallista vaarallisempaa, sillä eihän laivoja muuten yleensä laguunin ulkopuolelle jätettäisi. Tässä tapauksessa olisi kuitenkin ollut varmasti vaarallisempaa lähteä peruuttamaan laivaa uudelleen laguunin ulkopuolelle kuin kulkea varovasti kahden luotsiveneen, sumutorvien ja tutkan avulla kohti satamaa. Viime viikolla aiheutti skandaalin kreikkalaisesta armeija-aluksesta tullut öljyvuoto. En kyllä tiedä, mitä tuo armeijalaiva Venetsiassa teki, mutta keskustelu hiljeni saman tien, kun selvisi, ettei vuodosta voinutkaan syyttää risteilyaluksia.

Sillä aikaa, kun äänekkäimmät keskittyvät risteilyalusten vaarallisuuteen, tapahtuvat onnettomuudet toisaalla. Lauantaina koko kaupunkiin levisi suru-uutinen, kun kaupungin vesiliikenteen vilkkaimmalla paikalla, Rialton sillan läheisyydessä, tapahtui onnettomuus. Paikalla liikkuu samanaikaisesti kymmeniä erilaisia veneitä gondoleista taksiveneisiin ja vesibusseista tavarankuljetusveneisiin. Lauantaina vesibussi odotti toisen bussin lähtöä laiturilta ja törmäsi gondoliin. Gondolin kyydissä oli saksalainen perhe, jonka isä menehtyi suojellessaan tytärtään gondolin liiskautuessa vesibussin ja laiturin väliin.

Viimeisin kuolonuhrin vaatinut gondolionnettomuus tulee yli 20 vuoden takaa, jolloin gondoli kaatui (jälleen törmäyksessä vesibussin kanssa) ja uimataidoton amerikkalaisnainen hukkui. Tämä onnettomuus tapahtui Pyhän Markuksen torin edustalla, ja alueen turvallisuutta onkin pyritty sen jälkeen parantamaan. Toivottavasti nyt on Rialton alueen vuoro, vaikka asia olisi pitänyt hoitaa aiemmin, ennen kuin tilanne vaati kuolonuhreja. Juuri Rialton alueen vaarallisuudesta gondolieerit ovat nimittäin valittaneet runsaasti viime viikkojen ajan.

Eilen gondolieerit järjestivät 40 surunauhoin koristellun gondolin kulkueen onnettomuuspaikalle, jossa pidettiin pieni rukoustilaisuus. Gondolieerien perinteinen kunniatervehdys, alzaremi (airojen nosto), ei tuo saksalaista perheenisää takaisin, mutta toivottavasti tämä shokki saa asiat liikkeelle, jotta samanlaisia uutisia ei jatkossa enää tulisi.

perjantai 2. elokuuta 2013

Kuuma, kuuma, kuuma

Ilma on taas aika läkähdyttävä. Seuraaville päiville on luvattu tasaisesti 36-37 astetta, mikä Venetsian ilmankosteuteen yhdistettynä tuntuu vielä paria astetta lämpimämmältä. Ensi viikon perjantaina näyttäisi ukkostavan, joten silloin lämpötilat vihdoin putoavat. Siitä seuraavalle viikolle onkin luvattu vain 31 astetta. Hikisiä aikoja siis luvassa vielä viikon verran.

Jos lämpötilat eivät putoa, niin ainakin jotain putoaa, nimittäin paino. Kuumalla säällä ei tee mieli syödä mitään lämmintä (eikä varsinkaan seisoskella lieden ääressä sitä lämmintä ruokaa valmistamassa), joten salaattia kuluu päivittäin, tosin lähinnä sen takia, että jotain nyt kuitenkin pitäisi syödä. Ainoat ruoat, mitä oikeasti tekisi mieli, ovat hedelmät ja jäätelö. Ilmeisesti niitä pitäisi alkaa syödä enemmän, sillä ystäväni sanoi kuukauden tapaamistauon jälkeen, että olen laihtunut hurjasti.

Taidan huomaamattani noudattaa juuri terveelliseksi todettua paastodieettiä, josta luin tänään Ilta-Sanomien nettisivuilta. Jos dieetissä todellisuudessa syödään suhteessa 5:2, eli viisi päivää normaalisti ja 2 päivää vähemmän, menee oma paastoiluni vuodenaikojen mukaan. Talvella syödään enemmän ja kesällä vähemmän. Samoin kesällä kadonneet kilot löytävät omistajansa taas talven tullessa. Kesällä voi sitten vain noudattaa paremmin mummin oppeja: jätetään lounas väliin ja syödään sen sijaan kermakakkua. Tosin tällä hetkellä kyllä joku muu saisi paistaa sen kermakakun. Tai ehkä se jäätelö ajaa saman asian.