Gran Teatro La Fenice

Eilisen juhlapäivän kunniaksi venetsialaiset pääsivät ilmaiseksi tutustumaan La Fenice -oopperataloon. Kyseessä on Venetsian kuuluisin ooppera, joka on nimensä mukaisesti palanut useampaan kertaan ja noussut Feeniks-linnun tavoin uudelleen tuhkistaan. Alkuperäinen oopperatalo rakennettiin 1700-luvun lopulla. Sen palettua uusi ooppera rakennettiin vanhaa vastaavaksi 1800-luvulla. Viimeisin tulipalo syttyi 1996, joten suuri osa venetsialaisista muistaa tapahtuman, ja nykyinen oopperatalo avattiin kymmenen vuotta sitten. Oopperataloon on venetsialaiseen tapaan kaksi sisäänkäyntiä. Campo San Fantinin puolella on alla näkyvä sisäänkäynti, mutta toki rakennukseen on päästävä myös vesiteitse, sillä 1700-luvulla aateliset tulivat oopperaan tietysti gondolikyydillä.

Äärimmäisen huono kuva oopperatalon julkisivusta

Olin yllättynyt, sillä La Fenice oli käytännössä tyhjillään mennessäni sinne. Sain mukaani audioguidan, sellaisen puhelimennäköisen laitteen, josta sain kierroksen aikana kuunnella opastusta. Kai sille on suomeksikin jokin nimitys, ei vain tule mieleen... Opastus oli erinomainen ja sain todellakin itsekseni kierrellä oopperatalon saleja kuunnellessani samalla paikan historiaa. Tanssisalissa yksinäni istuessani ja tuttua oopperamusiikkia luurista kuunnellessani meinasin alkaa itkeä. Koko paikka on aivan uskomattoman upea.

En edes tiennyt, että oopperataloa voisi päästä tällä tavalla kiertelemään, enkä varsinkaan olisi ajatellut, että tulisin kierrosta tänne suosittelemaan, mutta näin siinä vain kävi. Yleensä La Feniceen pääsee tutustumaan klo 9.30-18 ja sisäänpääsy maksaa €9 (alle 26-vuotiaat opiskelijat ja yli 65-vuotiaat hintaan €6,50, alle 6-vuotiaat ilmaiseksi). Luurin saa mukaansa ilmaiseksi, kun jättää henkilöllisyystodistuksen pantiksi, ja selostus on saatavilla italiaksi, englanniksi, espanjaksi, saksaksi ja ranskaksi. Jos oopperatalossa haluaa ottaa kuvia, maksetaan lipunmyyntiin €3, jolloin saa rintaan liimattavaksi valokuvaukseen oikeuttavan tarran. Itse en tuota tarraa ottanut, mutta ensi kerralla pitää varmasti panostaa tuon hurjan summan verran.

Lisätietoja:

http://www.teatrolafenice.it/site/index.php

Madonna della Salute 2013

Tänään on taas juhlittu 1600-luvulla Venetsiassa riehuneen ruton loppua Festa della Saluten muodossa. Kuvia en tänään pahemmin ottanut, mutta silta on ylitetty, kynttilä on sytytetty läheisten terveyden toiveena ja munkkikin on syöty. Santa Maria della Saluten kirkon alttarin Madonna ja Jeesus-lapsi ovat saaneet kultakoristeet ja tein taas koko kierroksen kirkon sakastin kautta.

Messua kuuntelin vain puoleen väliin oikeastaan vahingossa. Tai siis vahingossa vain puoleen väliin. Sitten massat lähtivät liikkumaan kohti kirkon sakastia, joten päätin mennä ryppään mukana. Huomenna palaamme ystävien kera syömään läheisistä herkkukojuista frittellat. Tänään päädyin ihan tavalliseen suklaakuorrutteiseen donitsiin.

Kirkosta lähtiessäni taivas oli jo pilvessä ja siltaa ylittäessäni pilvet olivat muuttuneet uhkaavan synkiksi, mutta sade pysyi poissa vielä muutaman tunnin ajan. Juhlan kunniaksi kävin vielä sivistämässä itseäni ja hyödyntämässä venetsialaisuuttani, mutta siitä lisää huomenna.

Askel kohti venetsialaisuutta

Pari päivää sitten muutuin jälleen astetta venetsialaisemmaksi. Ensiksi muutamia taustatietoja:

1) Olen niitä ihmisiä, jotka eivät katso ikkunasta ulos ennen kuin poistuvat aamulla kotoa. Näin ollen menen vaatetuksessa edellisen päivän tuntumien mukaan, enkä tajua ottaa sateenvarjoa mukaan, ellei sadepäivästä ole etukäteen ollut puhetta. Silloinkin saatan kyllä unohtaa sateenvarjon kotiin. Jos totta puhutaan, katson kyllä nykyään aamulla ikkunasta ulos, mutta vain siksi, että olohuoneessa ei ole verhoja, en niinkään säätilannetta tarkkaillakseni.

2) Puhelimeni on mummomallia. Tai no oikeastaan mummini puhelin on kyllä omaani uudenaikaisempi. Joka tapauksessa en siis omista älypuhelinta, joten kaikki internetistä löytyvä tieto vaatii aina koneen avaamista. Aika harvoina aamuina ehdin konetta kuitenkaan avaamaan. Viime aikoina olen alkanut kyllä miettiä, pitäisikö minun kuitenkin hankkia uusi puhelin, mutta toistaiseksi samalla vanhalla mennään.

3) Olen huono arvioimaan vedenkorkeutta silmämääräisesti ja vielä huonommin tunnen Venetsian korkeita ja matalia kohtia. Hiljalleen tähän harjaantuu, mutta vielä on paljon opittavaa. Tällä hetkellä suurin ongelmani on 95 cm vedenkorkeuden ylitys, jonka jälkeen toinen käyttämistäni vesibussilinjoista ei kulje. Koska lähimmällä vesibussipysäkillä ei ole reaaliaikaista aikataulunäyttöä, olen jo tänä vuonna kerran odottanut puoli tuntia turhaan vesibussia ennen kuin tajusin, että vesi taitaa olla turhan korkealla, jotta motoscafo koskaan tulisi. Olin vain ajatellut sen olevan tapansa mukaan reilusti myöhässä.

4) Kaikkien Venetsiassa asumieni vuosien aikana olen kuullut acqua alta -sireenit yhteensä ehkä kymmenisen kertaa. Eräänä yönä näin niistä kyllä unta. Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että nuo sireenithän soivat aina, kun vedenkorkeudenennuste on yli 110 cm. Tai siis kolmisen tuntia ennen tuon rajan ylitystä. Sireenejä on Venetsian historiallisessa keskustassa 15, joten ne kuuluvat kyllä kaikkialle. Usein korkeimmat piikit ovat aamupäivällä, joten sireenit soivat aikaisin aamulla nukkuessani. En tiedä, olenko koskaan tästä maininnut, mutta olen lapsuudessani nukkunut katkotta myös pommin räjähtäessä joidenkin satojen metrien päässä. Pienet sireenit eivät siis untani häiritse.

Nämä perustiedot huomioituani päädyin lopulta toissapäivänä kirjautumaan kunnan tekstiviestilistalle. Nyt saan viestin joka kerta, kun vedenkorkeuden arvioidaan nousevan yli 110 cm tai edeltävän ennustuksen muuttuessa. Vajaan kahden vuorokauden aikana olen saanut jo kolme tekstiviestiä. Täytynee muistaa pitää puhelin öisin äänettömällä. Viestit ovat varsin ytimekkäitä: "ICPSM 12.45 Maree previste - Mercoledì ore 11 cm 125 codice arancio. Giovedì ore 11.30 cm 110 codice arancio. Info 0412311996". Saa nähdä, helpottaako tämä palvelu elämääni, mutta ainakaan minun ei tarvitse joka välissä käydä internetissä kurkkimassa viimeisintä ennustetta.

Vedenkorkeuden ennusteet:

http://www.comune.venezia.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/2104

Kirjautuminen tekstiviesti- ja sähköpostipalveluun:

http://portale.comune.venezia.it/maree/iscrizione

Venetsian osoitteisto

Yksi Venetsian erikoisuuksista on käytössä oleva osoitesysteemi. Venetsian historiallisessa keskustassa osoitteet ovat muodossa kaupunginosa (sestiere) + numero. Tämä tarkoittaa sitä, että kotiosoite voi olla vaikkapa Castello 6035. Venetsian kuusi kaupunginosaa ovat Cannaregio, San Marco, Castello, Dorsoduro, San Polo ja Santa Croce. Katujen nimiä ei siis käytetä, eikä se olisi järkevääkään, sillä Venetsiassa on esimerkiksi (Muranon saari mukaan lukien) seitsemän katua nimeltä Calle de Mezo.

Koska kaupunginosien sisällä numerot eivät kasva loogisessa järjestyksessä, kannattaa uutta paikkaa etsiessä selvittää, mitä lähettyvillä on. Esimerkiksi lähimmän aukion (campo) löytäminen on jo helpompaa. Paikalliset kun yleensä tuntevat aukiot, mutta eivät välttämättä katuja tai varsinkaan talojen numeroita.

Katukyltit ovat talojen seiniin valkoiselle pohjalle mustin kirjaimin maalattuja freskoja, joita kutsutaan nimellä nizioleto (sana tarkoittaa pientä nenäliinaa). Nimet on merkitty kyltteihin Venetsian murteella, joten ne saattavat poiketa jonkin verran kartoista löytyvistä nimistä. Ei siis kannata hätääntyä, jos kirjaimet eivät täysin täsmää. Viime aikoina kylttien kirjoitusasusta on ollut paljon puhetta, sillä monia kylttejä on ”korjattu” italialaisempaan suuntaan. Näistä muutoksista on noussut suuri skandaali, kun Venetsian väestö on vaatinut perinteisen muodon säilyttämistä. Murteella kirjoitetut katukyltit ovat osa kulttuuriperintöä, jonka itsekin haluaisin täällä pysyvän. Paikannimet ovat usein vahvasti kytköksissä alueen historiaan. Frezzarian alueella valmistettiin nuolia, Spadarian alueella taas miekkoja. Erbarian alueella sijaitsee edelleen Rialton vihannestori, kun taas Pescariasta löytyvät kalatiskit. Ns. maailman vanhimmasta ammatista kertovat niin Ponte delle Tette, Carampane kuin Calle de la Mandola. Toleta ei liity millään tapaa käymälään, vaan se viittaa kanaalin yli asetettuun, sillan virkaa toimittaneeseen pieneen levyyn (tola, it. ”tavola”, toleta, it. ”tavoletta”).

Sanat, joita Venetsiassa käytetään paikannimissä eroavat myös muusta Italiasta. Yleisimpiä ovat varmasti calle ja campo. Jos muissa kaupungeissa kadut kulkevat nimillä via, strada tai corso, Venetsiassa yleisnimitys on calle. Venetsiassa on vain yksi piazza, Piazza San Marco. Muut aukiot ovat campoja tai campielloja. Jos joku sanoo olevansa ”in piazza”, hän on siis varmasti Pyhän Markuksen torilla. Muita katuja ja kujia tarkoittavia sanoja ovat ramo, ruga ja salizada. Fondamenta on kanaalinvartta kulkeva katu, samoin kuin leveämmässä mittakaavassa riva. Sotoportego on esimerkiksi rakennuksen ali kulkeva katettu tie. Rio terà tarkoittaa täytettyä kanaalia (eli nykyistä, yleensä hieman leveämpää, katua), kun taas piscina on täytetty vesiallas.

Yllä olevassa kuvassa on suosikkini: Castellon kaupunginosasta läheltä Campo Santa Maria Formosaa (Pyhän Muodokkaan Marian aukiota) löytyy Ramo va in campo, ”kuja menee aukiolle” tai jos otetaan sanojen italialaisemmat merkitykset mukaan, niin ”oksa menee pellolle”. Hellyyttävää.

Esimerkiksi hotellit antavat joskus myös kadun nimen, mutta yleensä nettisivuilta löytyy myös kartta ja saapumisohjeet. Jos hotellin haluaa Venetsian historiallisesta keskustasta, kannattaa muistaa, että jos hotellin osoite alkaa sanalla Via, se ei todennäköisesti ole keskustassa. Historiallisen keskustan ainoat viat kun taitavat olla Via Garibaldi ja Via Vittorio Emanuele.

Hyödyllinen sivu paikkojen löytämiseen, jos tiedossa on vain kaupunginosa ja numero:

http://ombra.net/

Vettä joka suunnasta

Huomisaamun vedenkorkeuden ennustetta on nostettu viidellä sentillä. Tällä hetkellä veden arvioidaan olevan korkeimmillaan (125cm) klo 10.35. Tuo vedenkorkeus tarkoittaa sitä, että reilu kolmannes Venetsiasta on veden alla. Koska vesi ei nouse eikä laske ihan hetkessä, niin veden arvioidaan olevan neljän tunnin ajan (8.30-12.30) yli 110 cm lukemissa. Kumisaappaat ovat siis tarpeen. Hetken jo ajattelin, että voisin reippaana tyttönä lähteä ottamaan muutamia kuvia veden peittämistä kaduista. Sitten muistin taas, että koko päiväksi on luvattu sadetta, joten ehkä jätän tuon kuvauskeikan kuitenkin väliin.

Torstaina juhlitaan taas Venetsian vapautumista 1600-luvulla riehuneesta rutosta Madonna della Salute -juhlan merkeissä. Tapahtumaa varten Canal Granden yli kulkevaa siltaa rakennetaan parhaillaan, mutta sillan avajaiset myöhästyvät tänä vuonna muutamalla tunnilla. Sillan piti nimittäin avautua huomenna klo 10.30, mutta sattuneesta syystä se avataankin vasta klo 14. Sen jälkeen Canal Granden pääsee taas viiden päivän ajan ylittämään kävellen Santa Maria del Giglion kohdalta. Tuo Saluten kirkkohan on suosikkikirkkoni Venetsiassa, joten jonakin sateettomana hetkenä taidan sinne tänäkin vuonna mennä. Ja ehkä pistäytyä samalla läheisillä herkkukojuilla. Ruokahalu kun ei ole viileämpien ilmojen alettua lainkaan vähentynyt. Olen tainnut oppia muumeilta tämän talvea varten tankkaamisen. Tosin en kyllä syö kuusenneulasia, vaan keskityn hiukan maukkaampiin vaihtoehtoihin. Ei millään pahalla kuusenneulasia kohtaan. Enkä kyllä käy talviunillekaan, vaikka usein kyllä tekisi mieli. Hmm, en ole tainnut olla kovin tarkkaavaisena muumien opeissa.

Lakkojen loppu

Täällä on viime aikoina lakkoiltu oikein kunnolla. Julkisen liikenteen italialainen lakko ei aiheuta enää aivan yhtä paljoa ongelmia kuin ennen talviaikatauluihin siirtymistä, sillä matka-aikoja on pidennetty jonkin verran muutoksen yhteydessä. Valitettavasti vaporettojen minuutilleen aikataulussa pysyminen taitaa kuitenkin olla historiaa. Nykyään vesibussit kuitenkin yleensä tulevat ainakin jossain vaiheessa, mikä on tietysti lohduttavaa.

Keskiviikkona taksi- ja tavarankuljetusveneet aloittivat lakon vesiliikenteeseen kaavailtuja muutoksia vastaan. Taksiveneiden lakko vaikutti tietysti lähes yksinomaan turistien elämään. Olipas muuten paras mahdollinen hetki järjestää tärkeä tapahtuma Giudeccan saarella sijaitsevalla hotellilla... Tavarankuljetusveneiden lakko taas olisi pidemmän päälle vaikuttanut niin turistien kuin venetsialaistenkin elämään, sillä jo muutaman päivän lakkoilun jälkeen tietyt elintarvikkeet alkoivat loppua kaupoista ja ravintoloista, puhumattakaan esimerkiksi hotellien liinavaatteiden pesulakuljetusten loppumisen aiheuttamista ongelmista. Huhujen mukaan myös postiveneiden kulkua pyrittiin estämään, samoin kuin La Fenice -teatterin lavasteiden kuljetusta.

Eilen oli vielä näiden lisäksi julkisen liikenteen kolmen tunnin lakko. Kolmen tunnin lakot hankaloittavat liikkumista usein 24 tunnin lakkoa enemmän, sillä lyhyiden lakkojen aikana edes yhteyksiä saarille ei taata. Tähän kun vielä lisättiin koko päivän kestänyt sade ja aamuinen acqua alta, niin eilinen päivä näyttäytyi varsin mainiona. Omaan elämääni nämä eivät kyllä todellisuudessa pahemmin vaikuttaneet. Lehtitietojen mukaan julkisen liikenteen lakkoon osallistui sitä paitsi vain 13% vaporetoista, joten ilmeisesti vesiliikenne kulki ainakin jollakin tasolla.

Eilen illalla taksi-ja tavarankuljetusveneet lopettivat lakkonsa. Kaupungin kanssa päästiin ilmeisesti jonkinlaiseen sopuun ja tänään taksiveneet ovat jo kulkeneet normaalisti ja liikkeet pääsevät vihdoin täyttämään varastojaan. Olisikohan tässä taas hetkeksi riittävästi lakkoja. Olisin voinut tietysti kysellä tänään taksikuskeilta heidän mielipidettään tilanteesta. Melkein jo ystävystyin yhden taksikuskin kanssa, kun sama henkilö hoiti tämän aamun töistäni neljä, joten häneltä olisin voinut vähän udella. Tai siltä toiselta taksikuskilta, jonka kanssa reissasin Muranoon ja takaisin. Tänä aamuna olin kuitenki herännyt kahdelta (tai oikeastaan jo yhdeltä, sillä heräsin tekstiviestiin, enkä enää saanut unta sen jälkeen), joten ajatus ei ehkä kulkenut kovin vauhdikkaasti. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun matkustin ihan työn puolesta yksinäni taksilla. Jos siis ei lasketa mukaan kaikkia niitä kertoja, joina olen pumminut kyydin ystävällisiltä taksikuskeilta paikasta toiseen. Jotenkin tuntui melkein tuhlaukselta kulkea taksilla matka, jonka voisi taittaa myös vesibussilla, vaikkakin tietysti matka-ajasta säästyi yli puolet. No, enpähän joudu minä tuota lystiä maksamaan.

Ilma on muuttunut koleaksi. Pitkäänhän täällä saatiin tänä syksynä nauttia verrattain lämpimistä keleistä, mutta sieltä se talvi taitaa kaikesta huolimatta lopulta tulla. Eilisen sateen jälkeen on luvassa muutama kuiva päivä. Tänään oli ihana auringonpaiste, piristi kummasti eilisen sateen jälkeen. Tiistaista alkaen on taas luvattu sadetta. Tiistaina onkin hyvä laittaa kumisaappaat jalkaan sateen lisäksi siksi, että veden on arvioitu nousevan 120cm korkeuteen. Taitaa olla tähän mennessä korkein piikki tänä syksynä. Eilen jäätiin 105cm korkeuteen. Matalammilla alueilla töihin kulkeva A lähti kalastussaappailla kotoa liikkeelle (niillä suunnilleen kainaloihin saakka yltävillä... no nuo taisivat olla kyllä vain sellaiset nivusiin saakka ylettyvät), kun taas itse pärjäsin ihan pelkillä sadekengillä. Tiistaina voinkin ehkä kaivaa ihanat kumisaappaani taas esiin. Hiukan ehkä jo odotan sitä.

Vesibussiliikenteen talviaikataulut

Huomenna Venetsian vesibussiliikenne siirtyy talviaikatauluihin. Suurimmat muutokset koskevat linjoja 1 ja 2, jotka kulkevat 12 minuutin välein kesän 10 minuutin sijaan. Kyseessä on yksi ensimmäisistä elokuisen onnettomuuden jäljiltä päätetyistä muutoksista. Jossain vaiheessa on myös suunniteltu näiden kahden linjan yhdistämistä, mutta se saa toivottavasti vielä odottaa. Vaatii pientä totuttelua, kun vuosikausia samoina pysyneet aikataulut alkavat muuttua.

Uudet aikataulut löytyvät täältä:

http://www.actv.it/navigazione/orariinvernalidelservizionavigazione

Marraskuun ensimmäisiä

Aloitin marraskuuni tänä vuonna hyvissä ajoin. Kello kolmelta aamulla olin jo työmatkalla. Joitakin vuosia sitten kaupassa työskennellessäni kirosin aikaisia työaamuja, kun kotoa piti lähteä jo kuudelta. Nykyään aikaiset työaamut tarkoittavat sitä, että työt alkavat jo ennen neljää.

Venetsia ei ole varsinaisesti tunnettu riehakkaasta yöelämästä. Yleensä kolmelta aamulla kadut ovat autioina, ja sumuisina öinä kaupungissa vallitsee aavemainen tunnelma. Tänään vesibussissa oli kuitenkin runsaasti ihmisiä. Halloween on täälläkin hyvä syy juhlia. Pyhän Markuksen torilla oli vielä kasa hoipertelevia ja huutelevia nuoria matkalla kotiin (tai hotelliin). Sisleyn liikkeen kohdilla törmäsin uuteen pultsariin. (Vuosia sitten työskennellässäni puoleen yöhön asti Rialton alueella gelateriassa tunsin kaikki Venetsian neljä laitapuolen kulkijaa. Ajat ovat muuttuneet, ja nykyään törmään aivan uusiin naamoihin.) Sen jälkeen liikkeellä olimme vain minä ja kaupungin rotat. Tänään tapasin oikein kookkaan yksilön, kun taas toissapäivänä (silloinkin neljältä aamulla) näin vain aivan pienen tapauksen. Venetsialaisia rottia kutsutaan muuten nimellä pantegana. Yleensä ne mielletään juuri niiksi kookkaiksi tapauksiksi. Onneksi ne pelkäävät ihmisiä, en nimittäin haluaisi saada rottalaumaa kimppuuni.

Marraskuu on siis alkanut. Tämä kuu tuo mukanaan kylmempää ilmaa, sumuisia aamuja ja acqua altaa. Sekä sumu että acqua alta aiheuttavat joitakin muutoksia vaporetto-liikenteeseen. Toisin sanojen kaikki linjat eivät kulje normaalisti ja ne, jotka kulkevat, ovat yleensä myöhässä. Jos ei tähän mennessä ole vielä tullut selväksi, en ole syys- enkä talvi-ihminen. Marraskuussa työtahti hiljenee niin, että ehkä ehdin hieman nauttiakin tästä kuusta. Ja vaikka laittaa ruokaa. Ja leipoa. Ilmojen viilennyttyä ruokahalu on taas palannut, joten talvikilojen kerrytys voi taas alkaa. Taidanpa tästä mennä tutkimaan kaappeja, josko sieltä löytyisi ainekset jonkin herkun valmistukseen.