Festa di San Pietro di Castello

Venetsiassa järjestetään kesäisin paljon tapahtumia, joita kuvaa mielestäni parhaiten sana ”kyläjuhla”. Täytyy tosin huomauttaa, että Venetsiassa ei ole kyliä, enkä ole ikinä ollut kyläjuhlassa. Se on silti ensimmäinen sana, joka minulle tulee näistä tapahtumista mieleen. Juhlat kestävät yleensä (vajaan) viikon verran ja ne järjestetään tietyllä aukiolla. Ihmiset kerääntyvät kyseiselle aukiolle viettämään iltaa yhdessä syöden ja musiikkia kuunnellen. Yleensä juhlien yhteydessä järjestetään arpajaiset, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Tällä viikolla on vuorossa San Pietro di Castellon juhla. San Pietro di Castellon kirkko toimi Venetsian pääkirkkona 1400–1800-luvuilla, mitä on vaikea uskoa, kun katsoo kirkon sijaintia (kaukana kaupungin tärkeimmiltä alueilta). Lisäksi voisi kuvitella, että Pyhän Markuksen kirkko olisi aina ollut Venetsian pääkirkko, mutta se rakennettiin kuitenkin alun perin Venetsian tasavallan päämiehen, dogen, yksityiskappeliksi.

Kävimme eilen illalla San Pietro di Castellossa tarkoituksenamme katsoa Italian välierä Saksaa vastaan aukiolle pystytetyltä valkokankaalta. Aukiolle oli rakennettu lava, jolle nousi yksi kerrallaan nuoria laulajia, toisella puolella taas oli valkokangas illan peliä varten. Aukion keskellä taas oli ruokakatokset, joista nälkäiset saattoivat hakea syötävää. Välillä on tuntunut, että ruoan ja juoman hinta nousee kyläjuhlissa vuosi vuodelta, mutta ainakin tänä vuonna San Pietro di Castellon hinnat olivat sopivat. Juomien hinnat olivat € 1,5 tölkki (limuja tai olutta), € 3 litra perusviiniä, € 6 pullo laadukasta proseccoa jne. Ruoista taas löytyi ranskalaisia (€ 2), eturuokia (primi piatti, € 4,5) ja pääruokia (secondi, € 6). Juhlien arpajaisten tuotto menee tällä kertaa Emilia-Romagnan alueen maanjäristysten uhreille sekä Remiera Casteon pyörremyrskyssä kärsineen soutukoulun (?) kunnostukseen.

Vaikka tunnelma oli katossa, pelin katsomisen kannalta olosuhteet eivät olleet parhaat. Saavuimme paikalle sen verran myöhään, että parhaat paikat oli jo viety. Lähetys näytettiin ilmeisesti vinossa olleella videotykillä valkokankaalle, jonka alareunasta 1/3 peittyi ihmisten päillä. Joissain tilanteissa olisi kätevää olla pitkä. Lisäksi lähetys (tai ennemminkin yhteys) pätki sen verran pahasti, että välillä ruutu tuntui pimenevän aina, kun pallo lähestyi maalia. Ensimmäisen puoliajan jälkeen siirryimmekin toiseen paikkaan katsomaan peliä. Tunnelma ehkä hieman kärsi, mutta ainakin peliä pystyi seuraamaan. Jos löytää paikan, jossa ruudun näkee ja peliä voi seurata suuren italialaisjoukon kanssa, kannattaa sitä kuitenkin ehdottomasti kokeilla.