Pyhän Markuksen torilla on yhteensä neljä museota: Dogen palatsi (Palazzo Ducale), Museo Correr, Arkeologinen museo (Museo archeologico) sekä pääkirjaston erikoissalit (Sale monumentali della Biblioteca Marciana). Näihin museoihin myydään pelkästään yhteislippua, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kaikki, jotka haluavat nähdä Dogen palatsin, joutuvat maksamaan myös muiden museoiden sisäänpääsyn, vaikka eivät niihin menisikään. Tämä on todennäköisesti tyypillisin tilanne, sillä Dogen palatsi on yksi Venetsian suosituimmista nähtävyyksistä.
|
Dogen palatsi karnevaaliaikaan |
Kävin viimeksi Dogen palatsissa vuoden vaihteessa, ja onhan se aina upeaa nähtävää. Paikka on valtava ja nähtävää kyllä riittää. Kannattaa huomioida, että esimerkiksi dogen aikoinaan asuttamat huoneet ovat vailla huonekaluja, sillä doget toivat huonekalut mukanaan. Saleista mahtavin on se, jossa pidettiin Venetsian tasavallan suurneuvoston kokoukset (Sala del Maggior Consiglio). Salin takaseinällä on Tintoretton maalaama paratiisia kuvaava maalaus, ja seinien yläreunaa koristavat tasavallan ensimmäisten 76 dogen muotokuvat. Erään dogen kuvan tilalla on musta kangas. Kyseessä on Marin Falier, joka tuomittiin maanpetoksesta kuolemaan. Hänen kuvansa puuttuu, sillä lisärangaistuksena oli myös damnatio memoriae, eli hänet tuomittiin unohdukseen, joten hänestä tehdyt muotokuvat piti tuhota.
En aio tässä sen enempää kuvailla Dogen palatsia, sillä jokaisesta matkaoppaasta (tai vaikka wikipediasta) löytyy kyllä kattavat kuvaukset. Omasta mielestäni palatsista tekee erityisen mielenkiintoinen palatsi itse. Rakennuksen valtavuus ja koristelut kertovat Venetsian tasavallan rikkaudesta, kun taas vankila-alue (prigioni) kertoo oman tarinansa vankien elämän kurjuudesta. Dogen palatsi kuuluu paikkoihin, jotka pitää kerran elämässä nähdä, mutta mielestäni 16 euron hinta on siihen turhan kova. Palatsin näkemiseen kannattaa varata ainakin pari tuntia, mutta enemmänkin saa helposti kulutettua.
Tänään vietimme kulttuuripäivää ja kävimme katsomassa Pyhän Markuksen torin muut museot. Käytännössä kyseessä ei ole kolme erillistä museota, vaan yksi iso museo, joka kattaa erityyppisiä osioita. Sisäänkäynti näihin museoihin on Pyhän Markuksen kirkkoa vastapäätä, torin toisessa päädyssä (Museo Correrin sisäänkäynti). Kyseessä on ns. Napoleonin siipi (Ala napoleonica), sillä Napoleon rakennutti sen muuttaakseen torin keisarilliseksi linnaksi, jossa itse tori olisi toiminut tanssisalina.
Museon alkuosassa on keisarinna Sissinkin aikoinaan asuttamia kalustettuja huoneita, joiden upeisiin koristeluihin kannattaa kiinnittää huomiota. Venetsian museoissa kannattaa yleensäkin katsoa lattiaa, kattoa ja seiniä. Usein erityisesti katot ovat kauniita maalauksia ja koristeita täynnä (unohtamatta tietenkään Muranon lasista tehtyjä jättimäisiä kattokruunuja), kun taas monissa huoneissa lattioita koristavat taiteelliset mosaiikit. Museossa käydään läpi Venetsian historiaa niin maalausten kuin esineidenkin muodossa. Täältä löytyvät niin dogen hatut kuin eri aikoina lyödyt kolikotkin. Itse pidin erityisesti suurista kirjastoista. Käsin kirjoitettujen kirjojen selkämyksen tekstistä voi vain kuvitella, kuinka "modernista historiasta" on kyse.
Museon arkeologisessa osassa on erityisesti patsaita ja muita veistoksia. Löytyy yhden huoneen perältä pari muumiotakin. Valitettavan monet miehiä esittävät patsaat on jossain vaiheessa historiaa kastroitu, ja aika monelta patsaalta puuttuu nenä tai jokin muu ruumiinosa. Valkeat patsaat ovat kyllä upeaa katsottavaa, vaikkei taiteesta paljoa ymmärtäisikään. Museon peräpäässä (noin kierroksen puolivälissä, sillä reitti kulkee Pyhän Markuksen torin sivustaa Procuratie Nuoven päähän ja sieltä takaisin) on Pyhän Markuksen kirjaston "monumentaaliset salit". Todellisuudessa kyseessä on yksi upea ja toinen vaatimaton sali. Ensimmäinen näistä on todella kaunis maalauksineen ja koristeineen. Tällä hetkellä siellä oli näytillä erilaista venetsialaiseen käsityöhön liittyvää kirjallista materiaalia, mutta en osaa sanoa, onko näyttely pysyvä.
Olin aina ajatellut, että nämä museot ovat vain välttämätön lisähinta lippuun, mutta todellisuudessa juuri näiden takia lipun hinta onkin (suurin piirtein) oikeutettu. Jos haluaa nähdä Dogen palatsin, ja aikaa riittää, kannattaa nämäkin ehdottomasti käydä katsomassa. Jos Dogen palatsi kannattaa käydä katsomassa itse rakennuksen ja sen historian takia, kannattaa torin muut museot katsastaa niiden sisällön takia. Meillä meni museossa pari tuntia, mutta tarkemmalla katsomisella siellä olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa. Jos omaa yhtä huonon suuntavaiston kuin minä, saattaa museo Correrin osuudesta poistuessa tuntua sekavalta. Itselläni oli vaikeuksia hahmottaa, missä olin jo ollut, mutta onneksi A tiesi, missä mentiin (tai sitten jätin huomaamatta puolet museosta katsomatta).
Sekä Dogen palatsista että Museo Correrista löytyvät narikat, sillä reppuja ja sateenvarjoja ei saa ottaa museoihin mukaan. Dogen palatsissa sekä narikka että vessa löytyvät automaattisesti heti alusta, kun taas Correrissa kahvilan vieressä sijaitsevaan narikkaan ohjataan sisäänpääsyn jälkeen tarpeen mukaan ja vessat löytyvät vasta kierroksen lopulla. Tänään mennessämme Dogen palatsin ohi sinne ei ollut paljoa jonoa, mutta muussa tapauksessa yleensä pääsee vähemmällä jonottamisella, jos liput ostaa Correrin lipunmyynnistä, sillä lipun jo hankkineille on Dogen palatsiin erillinen jono.
Lisätietoja Venetsian museoista:
http://www.visitmuve.it/