Tänään Pyhän Markuksen torilla vietettiin merivoimien juhlaa. Paikalla
oli myös Italian presidentti Giorgio Napolitano. Tärkeää vierasta on hehkutettu
lehdistössä pitkin viikkoa, sillä visiitti on Venetsiassa kohtalaisen harvinainen.
Tapahtumaa on valmisteltu torilla jo useampia päiviä, mikä on tarkoittanut
esimerkiksi kahviloiden terassien pakollista sulkemista. Merivoimien laiva (tai
purjevene, mikä onkaan, kuitenkin sellainen jossa järjestetään myös merivoimien
koulutusta), Amerigo Vespucci, on ollut pari päivää parkissa Riva
degli Schiavonin edustalla Pyhän Markuksen torin lähistöllä. Tänään sieltä
ammuttiin kunnialaukauksia niin, että savupilvet vain kohosivat.
Merivoimat ja Venetsia liittyvät nykyäänkin sillä tavalla yhteen, että
Sant’ Elenan saarella on merivoimien koulu. Pahoittelen heikkoa
sanastontuntemusta, mutta ymmärsitte varmaan, mitä halusin sanoa. Ei ole
mitenkään harvinaista tavata alun perin muista kaupungeista tulleita miehiä,
jotka ovat päätyneet Venetsiaan suorittaakseen asevelvollisuuden merivoimissa. Vaikka
yleistä asevelvollisuutta ei Italiassa enää ole, saattaa kaupungilla edelleen
nähdä nuoria miehiä univormuissaan.
Kotimme edustalla vietettiin samaan aikaan aivan erilaisia juhlia.
Lähistöllä asunut, yksi Venetsian viimeisistä toisen maailmansodan partisaaneista
kuoli pari päivää sitten ja tänään oli hänen hautajaispäivänsä. Hautajaisia ei
vietetty kirkossa, vaan muistotilaisuus järjestettiin kotimme edustalla fondamentalla
(kanavanvartta kulkeva leveä katu). Osallistuin siis ensimmäistä kertaa
hautajaisiin ikkunasta käsin. Paikalla oli lähistöllä asuvia ihmisiä
(ilmeisesti vainaja oli kohtalaisen tunnettu alueella), kunnan edustajia sekä
kolme paikallispoliisia juhlatamineissa. Perhettä en juhlavieraista
tunnistanut.
Tilaisuuden jälkeen arkku siirrettiin veneeseen, joka lähti ajamaan
kohti San Michelen hautausmaasaarta. Jos muissa kaupungeissa hautausautot
ovat muihin autoihin nähden erilaisia, on myös hautausveneelle hieman eri
vaatimukset. Veneeseen on kehitetty erityinen ”hissi”, jonka päälle arkun saa
helposti liu’utettua rannasta ja joka sitten siirtyy veneen päälle ja laskeutuu
alas. Voi vain kuvitella, kuinka paljon tämä on helpottanut arkun siirtämistä
rantakadulta aaltojen päällä keinuvaan veneeseen.
Aiemmin arkku siirrettiin gondolilla hautausmaalle, mutta nykyään tämä
tapa on käytössä vain erityisen tärkeiden henkilöiden sekä gondolieerien
kuollessa.
2 kommenttia:
Siinä Venetsia-dokkarissa oli tosta veneen "hissistä" juttua, muistatko? Oli varmaan melko erilainen kokemus nuo hautajaiset kadulla. Kaikkea jännää sä saatkin siellä kokea! :)
Joo, muuten en varmaan olisi hahmottanut, että mistä on kyse... Varmasti kyllä helpottaa suunnattomasti arkun siirtämistä. Eivät nimittäin taida kovin keveitä olla. Vähintäänkin erikoinen kokemus. Itse sentään tiesin odottaa hautajaisia, mutta sattumalta paikalle sattuneet turistit mahtoivat ihmetellä. Blogin kautta saan jaettua näitä jänniä kokemuksia muillekin. Pitäisi vaan kantaa kameraa enemmän mukana. Tänään se olisi ollut lähettyvillä, mutta halusin antaa hautajaisrauhan.
Lähetä kommentti