Menemme A:n kanssa vastavirtaan Venetsian muuttovirran suhteen.
Kaupunki tyhjenee pikkuhiljaa asukkaista, kun elinkustannukset ovat korkeat ja
työpaikat kiven alla. Puhuessani Venetsiasta puhun nimenomaan historiallisesta
keskustasta, jonka asukasluku meni alle 60 000 joitakin vuosia sitten.
Rialton juurella Campo S.Bartolomeolla sijaitsevan apteekin ikkunassa on
asukasluvun mittari, jonka ensimmäiset numerot olivat pari päivää sitten 5 ja 8.
Koko Venetsian kunnan alueella asukkaita on noin 270 000. Kunnan
nettisivuilta löytyy väkiluvun ennusteet, joiden mukaan tämän vuoden lopussa
asukkaita tulee olemaan (historiallisessa keskustassa) 57 302. Vertailun
vuoksi sanottakoon, että 1900-luvulla paras tilanne oli vuonna 1951, jonka
lopussa historiallisessa keskustassa oli 174 808 asukasta. Asukkaita siis
mahtuisi huomattavasti enemmän.
Jos katsoo asuntojen hintoja täällä ja vertaa niitä mantereella sijaitseviin
asuntoihin, ei muuttoliike yllätä lainkaan. Toisaalta asuntojen hinnat eivät
ole niin käsittämättömiä, jos asiaa ajattelee tarkemmin. Ei sillä, etteivätkö
ne olisi kalliita, mutta eiväthän asunnot ole koskaan halpoja kaupunkien
keskustoissa. Jos minulle Venetsia tarkoittaa pelkästään historiallista
keskustaa, pitää myös asennoitua siihen, että hinnat ovat keskustatasoa missä
päin Venetsiaa tahansa. Sehän on oikeastaan aivan loogista. Hankalaksi
tilanteen tekee se, että elämäntyyli muuttuu täysin, jos asuu historiallisen
keskustan ulkopuolella. Venetsiassa ei ole autoja, kaikkialle voi kävellä, eikä
missään tule turvaton olo yksin liikkuessa. Mantereen puolella taas tilanne
vastaa muita kaupunkeja. Tiet eivät olekaan kanaaleja veneineen, vaan siellä
ajetaan autoilla, välimatkat ovat pidempiä ja usein kaupungeissa on tiettyjä
alueita, joilla ei kannata liikkua yksin yöaikaan. Jos siis haluan elää sitä
elämää, jonka vuoksi haluan Venetsiassa asua, pitää siitä varautua maksamaan.
Samoin pitää huomioida se, että palvelut katoavat ja tilalle tulee aina uusia
turistirihkamaa myyviä kauppoja ja pankkeja. Miksi muuten joka kadunkulmassa
pitää olla pankki? Voiko se olla edes kannattavaa?
Työmahdollisuudet rajoittuvat lähinnä turismiin. Tai ilmeisesti pankkialalle.
Toisaalta en usko tilanteen olevan näin mustavalkoinen. Onhan täällä sairaala,
jossa siis työskentelee lääkäreitä, sairaanhoitajia ja muita terveydenalan
ammattilaisia. Keskustassa sijaitsevat myös kunnan virastot, joissa niissäkin
tarvitaan työntekijöitä. Tilanne onkin ehkä se, että asukasluvultaan pieneen
kaupunkiin tarvitaan vain pieni määrä muilla aloilla työskenteleviä ihmisiä.
Näin ollen kyse ei ole siitä, etteikö Venetsiassa voisi tehdä muita töitä, vähistä
paikoista on vain kova kilpailu.
Monet ystävämme ovat muuttaneet Venetsiasta pois. Yleensä muuttoliike
on suuntautunut töiden perässä isompiin kaupunkeihin, kuten Milanoon, osa taas
on asettunut töiden takia ulkomaille. Eilen vietimme jälleen kahden ystävän
läksiäisiä. He suuntaavat Pariisiin. Me tunnumme olevan ainoita, jotka palaavat
Venetsiaan. Huolestuttavinta on monien mielipide siitä, että asunto ostetaan
mantereen puolelta (näillä hinnoilla loogista), ja jos lapsia hankitaan, niin
sitten on ainakin pakko muuttaa mantereelle, asuu sitten vuokralla tai ei. Tämä
on hyvin surullista, sillä Venetsian historiallinen keskusta olisi täydellinen
lasten kasvatukseen. Ei autoja, joiden alle jäädä. Niin turvallista, että
lapset voivat leikkiä rauhassa aukioilla, aivan kuten omassa lapsuudessani
leikimme pihalla. Ja onhan täällä kai vielä yksi päiväkotikin jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti