Jotkut palaavat, muut lähtevät

Menemme A:n kanssa vastavirtaan Venetsian muuttovirran suhteen. Kaupunki tyhjenee pikkuhiljaa asukkaista, kun elinkustannukset ovat korkeat ja työpaikat kiven alla. Puhuessani Venetsiasta puhun nimenomaan historiallisesta keskustasta, jonka asukasluku meni alle 60 000 joitakin vuosia sitten. Rialton juurella Campo S.Bartolomeolla sijaitsevan apteekin ikkunassa on asukasluvun mittari, jonka ensimmäiset numerot olivat pari päivää sitten 5 ja 8. Koko Venetsian kunnan alueella asukkaita on noin 270 000. Kunnan nettisivuilta löytyy väkiluvun ennusteet, joiden mukaan tämän vuoden lopussa asukkaita tulee olemaan (historiallisessa keskustassa) 57 302. Vertailun vuoksi sanottakoon, että 1900-luvulla paras tilanne oli vuonna 1951, jonka lopussa historiallisessa keskustassa oli 174 808 asukasta. Asukkaita siis mahtuisi huomattavasti enemmän.

Jos katsoo asuntojen hintoja täällä ja vertaa niitä mantereella sijaitseviin asuntoihin, ei muuttoliike yllätä lainkaan. Toisaalta asuntojen hinnat eivät ole niin käsittämättömiä, jos asiaa ajattelee tarkemmin. Ei sillä, etteivätkö ne olisi kalliita, mutta eiväthän asunnot ole koskaan halpoja kaupunkien keskustoissa. Jos minulle Venetsia tarkoittaa pelkästään historiallista keskustaa, pitää myös asennoitua siihen, että hinnat ovat keskustatasoa missä päin Venetsiaa tahansa. Sehän on oikeastaan aivan loogista. Hankalaksi tilanteen tekee se, että elämäntyyli muuttuu täysin, jos asuu historiallisen keskustan ulkopuolella. Venetsiassa ei ole autoja, kaikkialle voi kävellä, eikä missään tule turvaton olo yksin liikkuessa. Mantereen puolella taas tilanne vastaa muita kaupunkeja. Tiet eivät olekaan kanaaleja veneineen, vaan siellä ajetaan autoilla, välimatkat ovat pidempiä ja usein kaupungeissa on tiettyjä alueita, joilla ei kannata liikkua yksin yöaikaan. Jos siis haluan elää sitä elämää, jonka vuoksi haluan Venetsiassa asua, pitää siitä varautua maksamaan. Samoin pitää huomioida se, että palvelut katoavat ja tilalle tulee aina uusia turistirihkamaa myyviä kauppoja ja pankkeja. Miksi muuten joka kadunkulmassa pitää olla pankki? Voiko se olla edes kannattavaa?

Työmahdollisuudet rajoittuvat lähinnä turismiin. Tai ilmeisesti pankkialalle. Toisaalta en usko tilanteen olevan näin mustavalkoinen. Onhan täällä sairaala, jossa siis työskentelee lääkäreitä, sairaanhoitajia ja muita terveydenalan ammattilaisia. Keskustassa sijaitsevat myös kunnan virastot, joissa niissäkin tarvitaan työntekijöitä. Tilanne onkin ehkä se, että asukasluvultaan pieneen kaupunkiin tarvitaan vain pieni määrä muilla aloilla työskenteleviä ihmisiä. Näin ollen kyse ei ole siitä, etteikö Venetsiassa voisi tehdä muita töitä, vähistä paikoista on vain kova kilpailu.

Monet ystävämme ovat muuttaneet Venetsiasta pois. Yleensä muuttoliike on suuntautunut töiden perässä isompiin kaupunkeihin, kuten Milanoon, osa taas on asettunut töiden takia ulkomaille. Eilen vietimme jälleen kahden ystävän läksiäisiä. He suuntaavat Pariisiin. Me tunnumme olevan ainoita, jotka palaavat Venetsiaan. Huolestuttavinta on monien mielipide siitä, että asunto ostetaan mantereen puolelta (näillä hinnoilla loogista), ja jos lapsia hankitaan, niin sitten on ainakin pakko muuttaa mantereelle, asuu sitten vuokralla tai ei. Tämä on hyvin surullista, sillä Venetsian historiallinen keskusta olisi täydellinen lasten kasvatukseen. Ei autoja, joiden alle jäädä. Niin turvallista, että lapset voivat leikkiä rauhassa aukioilla, aivan kuten omassa lapsuudessani leikimme pihalla. Ja onhan täällä kai vielä yksi päiväkotikin jäljellä.