Jalkapalloa, lämpöä ja musiikkia

Kuulostaapa otsikko brasilialaiselta. Maata ei kuitenkaan ole vaihdettu.

Eilisen tehokkaan opiskelun jälkeen (köh köh) oli illalla vuorossa jalkapalloa. A oli kutsunut pari kaveriaan katsomaan, miten Italian käy EM-kisoissa. Ennen sitä oli vuorossa asunnon siivous. Vaikka lämpimästä pidänkin, ei siivoaminen ja +30 °C ole mikään paras yhdistelmä. Sen jälkeen vielä ruoanlaitto muistutti siitä, että oikeastaan kesällä voisi syödä ihan vain kylmiä ruokia. Tai säästää ne lämpimät ruoat niihin kertoihin, kun ne ovat jonkun muun valmistamia. Ilta oli kuitenkin oikein mukava ja pelin lopputuloskin toivottu, vaikka jalkapallo ei itseäni suuresti kiinnosta. Eikä kyllä ilmeisesti muitakaan läsnäolijoita, koska tunsin olevani parhaiten perillä kriteereistä, joilla EM-kisojen alkulohkoista pääsee seuraavaan vaiheeseen.

Lämpö alkaa muutenkin näkyä arjessa sillä tavalla, että tuulettimet kaivettiin tänään kaapeista. Ainakaan tällä hetkellä en päivällä varsinaisesti kaipaa tuuletinta, koska saan ”työtiloihini” sopivan ilmavirran aikaan avaamalla ikkunoita. Tuuletin ei myöskään olisi ehkä kätevin vaihtoehto, kun työskentelee paperipinojen kanssa. Asunto on onneksi kohtalaisen viileä kesällä, sillä aurinko paistaa makuuhuoneen ikkunasta vain aikaisin aamulla siirtyen jo aamun aikana talon taakse ja kääntyen vasta illasta olohuoneen puolelle. Tosin klo 8 aamulla oli sisälämpötila yli +28 °C, kun ulkona asteita oli vajaa 26. A taas kärsii kuumuudesta huomattavasti enemmän (miksi kukaan ei muuten huomauttele hänelle siitä, kun taas minulle sanotaan, ettei suomalaisella voi olla täällä kylmä?), joten hänelle tuuletin tulee varmasti suurempaan tarpeeseen.

Lehdissä alkaa taas olla emergenza caldo -otsikoita, mikä on yhtä varma kesän merkki kuin hukkumistilastot suomalaisessa lehdistössä. Eikö kenenkään muun mielestä ole kummallista, että joka vuosi pitää kirjoittaa ihan samat jutut? ”Muista juoda kuumalla riittävästi ja pyri pysyttelemään sisätiloissa päivän kuumimpina tunteina.” ”Muista käyttää aurinkorasvaa, sillä palaminen on pahaksi iholle.” ”Älä hyppää humalassa järveen.” Luulisi, että välillä voisi pitää yhden välivuoden näistä jutuista. Erityisen huvittavia ovat nuo aurinkorasva-artikkelit jokaisessa naistenlehdessä joka kesä. Luulisi ihmisten jo naistenlehti-ikään tullessa tietävän, että suojaamaton iho palaa auringossa ja se on paha juttu. Tai ehkä vuosittain kierrätettävä artikkeli paikkaa jonkun toimittajan kesälomaa.

Viime viikolla Venetsian äänistä kertoessani unohdin täysin yhden. Se tuli mieleeni eilen, kun kuulin kolmatta kertaa päivän aikana ”Con te partirò” -laulun Andrea Bocellin laulamana. Laulu tulvi ikkunasta sisään samalla äänenvoimakkuudella, jolla kuuntelisin kotona radiota. Jostain syystä risteilyalusten lipuessa Venetsiaan soi laivoissa aina tämä laulu. Sama juttu alusten lähtiessä Venetsiasta. En ole tarkkaillut, onko kyseessä aina saman yhtiön laivat, vai onko tämä yleinen käytäntö kaikilla Venetsiaan saapuvilla risteilyaluksilla. Joka tapauksessa sen lisäksi, että risteilyaluksen saapumisen havaitsee vastarannan talojen katoamisen (tai oikeastaan koko Venetsian, sillä nämä laivat peittävät yleensä näkyvyyden kokonaan) lisäksi myös kuuloaistilla.