Keskiviikkona kumppareissa

Eilen ei kyllä ilma parantunut aamusta lainkaan. Koko päivän satoi vaakatasossa ja ilmeisesti tuuli oli niin kova, että joitakin kattotiiliäkin irtosi. Ei meidän talostamme tosin. Niin ja lämpötilakin aleni viiteen asteeseen. Onneksi viltin alla oli lämmin, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Tänä aamuna heräsimme sen sijaan auringonpaisteeseen. Lämpötila on kymmenessä asteessa ja yritän kovasti miettiä, kuinka paljon vaatetta kehtaa laittaa päälle. Pipo taitaa olla liikaa. Sormikkaat ja kaulahuivi kuuluvat jo vakiovarusteisiin. Tänään syön L:n kanssa ulkona. Näimme viimeksi perjantaina, jolloin lainasin sateenvarjoani hänelle pelastaen hänet kuulemma varmalta vilustumiselta, niin kovaa satoi koko illan. Minua ei sade haittaa, jos olen siihen valmistautunut. Eli silloin, kun jo ulos lähtiessä sataa kovasti, jolloin tiedän ottaa sateenvarjon mukaan ja erityisesti ihanat kumisaappaani. Onko kukaan ikinä keksinyt mitään parempaa kuin kumisaappaat, joissa on fleecevuori?!

Kumisaappaiden takia aloinkin tätä ylipäänsä kirjoittaa. Eli huomio huomio, jos joku sattuu olemaan Venetsiassa ylihuomenna (keskiviikko 31.10.). Tämän hetken ennustusten mukaan vesi nousee myöhään illalla korkealle. Lukemaksi on ennustettu 140cm (klo 23.45), mikä tarkoittaa sitä, että 59% kaupungin pinta-alasta on veden peitossa. Kumisaappaat ovat siis tarpeen.

Tuo 140cm onkin mielenkiintoinen lukema. Virallisten lähteiden mukaan vedenkorkeus ei nouse juuri koskaan yli 140cm, sillä siinä vaiheessa kunta joutuu maksamaan korvauksia liikkeenharjoittajille. Näin ollen veden noustessa virallisten mittausten mukaan korkeus jää yleensä 139 senttiin. Vedennoususta ilmoitetaan muutamaa tuntia aiemmin sireeneillä. Itse olen kuullut sireenit ehkä kerran, sillä useimmiten ne soivat aamulla, enkä minä sellaisiin herää. Aiemmin Venetsiassa käytettiin toisen maailmansodan aikaisia, hävittäjälentokoneista varoittaneita sireenejä. Muutama vuosi sitten sireenit vaihdettiin, mutten ole tainnut koskaan kuulla uutta ääntä. Ilmeisesti se on hieman aiempaa vaimeampi, elektroninen ääni. Jos vesi nousee yli 140 cm, soitetaan sireenejä kahteen kertaan. Yllämainitusta syystä johtuen sireenit eivät käytännössä koskaan soi kahta kertaa.

P.S. Lukaisin tekstin läpi ja aloin väistämättä miettiä, etten ikinä selviytyisi hengissä sodasta. Tässä se jo todistettiin. En herää hävittäjistä varoittaviin sireeneihin. Lapsena en herännyt, kun muutaman sadan metrin päässä räjähti pommi. Sängyn heiluessa maanjäristyksen takia käännän kylkeä ja jatkan unia. Katsoimme pari päivää sitten elokuvan Machine Gun Preacher ja mietin, etten selviytyisi ainakaan sodan henkisestä puolesta, pelosta. Kaikki kunnia sodista selviytyneille ja suuri kiitollisuus rauhasta. Huh.

Pakollinen kotipäivä

Tänään taidetaan pysytellä sisätiloissa. Syksy on tullut, joten asteita on vain kymmenen (jäätävän kylmää minun asteikollani). Vesi on noussut eilen ja tänään sen verran, että talon edusta on veden peitossa. Ulkona sataa ja tuulee niin kovaa, että mikään sateenvarjo ei kestä. Onneksi ei ole mikään tarve lähteä ulos. Hoidimme kaupassakäynnin eilen veden laskettua, joten ruokaa on kotona enemmän kuin riittävästi. Ystävämme S ja A tulivat eilen illalliselle, ja tapani mukaan tein taas aivan liikaa ruokaa. Ettei vain kenellekään jää nälkä. Toki kaupassa ollessamme varasimme valmiiksi myös tänäiselle ruokaa, joten tarvittaessa voisimme sulkeutua kotiin vaikka kokonaiseksi viikoksi.

Nyt nautin vain siitä, ettei ole pakko mennä minnekään. Voi vain olla kotona ja katsella ikkunasta ulos. Vesi on jo alkanut laskea, mutta vesibussipysäkille päästäkseen ihmisillä on joko kumisaappaat jalassa tai sitten he yrittävät loikkien päästä jalat kuivina pysäkille. Olen näinä päivinä nähnyt myös suuren määrän ihmisiä paljain jaloin. Ensimmäisenä ajattelin, että ovatpa hölmöjä, ties kuinka paljon tauteja tuolla tavalla saavat. Mietittyäni asiaa tarkemmin totesin, ettei ajatus ehkä olekaan niin tyhmä. Jos ajattelee turistia, jolla on yhdet, korkeintaan kahdet kengät mukana, on ehkä järkevämpää mennä hetki paljain jaloin ja kuivata jalat veden laskettua. Sen jälkeen saa jalkaan kuivat kengät. Jos taas kahlaa vedessä kengät jalassa, ovat jalat märissä kengissä sitten koko loppupäivän. Tai ehkä jopa loppuloman. Tuulelta suojautuakseen vesibussipysäkin päällä olevat kymmenen lokkia ovat kaikki asettautuneet nokka kohti tuulta. Ilmeisesti taktiikka toimii, kun kaikki ovat samassa asennossa.

Jossain vaiheessa kirjoitan kokonaisen tekstin acqua altasta. Sitä varten haluan kuitenkin ottaa kuvia, joita en tällä säällä lähde ottamaan. Odottelen siis sellaista mukavaa, aurinkoista vapaapäivää. Tänään keskityn lähettämään sympatiani maratoonareille. Vuosittainen Venice Marathon lähti liikkeelle 1½ tuntia sitten. Sen lisäksi, etten muutenkaan edes harkitsisi treenaavani maratonia varten, ei näillä lämpötiloilla vedessä juokseminen oikein houkuttaisi. Ilmeisesti reitti päätettiin lopulta vasta tänä aamuna, sillä se lähtee yleensä mantereen puolelta päätyen lopulta Venetsiaan. Koska täällä reitti yleensä kulkee Pyhän Markuksen torin kautta, saatetaan reittiä muuttaa vedennousun takia, sillä tori on Venetsian matalin kohta. Periaatteessa olohuoneen ikkunoista pitäisi näkyä maratoonarit heidän juostessaan Zatteren rantakadulla, joten halutessani voin tarkkailla tilannetta myös kotoa käsin. Venice Marathonin takia Venetsiaan asetetaan muuten reitin mukaisten siltojen yli liuskat, joita pitkin maratoonareiden on helpompi juosta. Nämä liuskat ovat paikoillaan pari kuukautta vuodesta, mikä helpottaa lastenvaunujen, pyörätuolin tai vaikkapa kauppakärryn kanssa liikkuvia.

Eipä tänään muuta. Formuloiden loputtua suunnittelen kääriytyväni viltin kera sohvalle. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Ristorante Algiubagiò

Kävimme syyskuussa syömässä ystävien kanssa Algiubagiò-nimisessä ravintolassa. Emme olleet A:n kanssa aiemmin syöneet siellä, mutta ravintola kuului ystäviemme suosikkeihin. Paikka on upea, suuri terassi on rakennettu käytännössä veden päälle ja näkymä kohti Muranon ja S.Michelen saaria on kaunis.

Sanotaanko, että paikka ei varsinaisesti sovi yhteen opiskelijabudjetin kanssa, vaikkei mitenkään älyttömän hintainen olekaan (muistaakseni kaikki annokset, alkupaloista alkaen, lähtevät noin 20 eurosta). Jos taskussa on riittävästi rahaa, on ravintola kuitenkin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Venetsiassa voi helposti maksaa järkyttäviä summia hirveästä p****sta, mutta tästä paikasta kannattaakin maksaa. Palvelu on erinomaista, erityisesti Venetsian perustasoon nähden. Jos täällä tarjoilija huomautti järkyttyneenä toiselle siitä, että yhdessä pöydässä valkoviini oli pöydällä eikä kylmäsangossa (joo, en todella tunne ravintolasanastoa), olisi monissa muissa paikoissa viini saatettu unohtaa ylipäänsä tuoda pöytään.

Algiubagiò tarjoaa erityisesti kalaruokia. Itse söin alkupalaksi merilevään leivottua riisi-scampi-kakkua ja sen jälkeen kampasimpukkapastaa. Pasta oli omaan makuuni liian sitruunaista (tosin olisi pitänyt tajuta itsekin siitä, että sitruuna mainittiin jo annoksen nimessä, kun itse pidän siitä vain heikkona vivahteena), kun taas tuosta merileväkakusta (en oikeasti muista, millä nimellä se kulki) olin todella yllättynyt, sillä en yleensä innostu merilevästä. Mielettömän hyvää.

Venetsiassa ei ole helppoa löytää oikeasti hyvää kalaravintolaa, joten tämä kannattaa laittaa muistiin. Kannattaa myös käydä vessassa, vaikkei hätä olisikaan. Sitä koristavat Pyhän Markuksen leijonat ja vanhat kuvat Venetsiasta.

Ristorante Algiubagiò

Cannaregio 5039

puh. 041 5236084

Lisätietoja: www.algiubagio.net

Pizzeria All'Anfora

Jos Venetsiassa haluaa hyvää pizzaa, kannattaa suunnata All’Anforaan. Kaupungista löytyy myös muita hyviä pizzerioita, mutta täällä en ole koskaan pettynyt. Pizzapohjat ovat hyvän maun lisäksi ohuenohuita, eikä täytteissä säästellä. Lista on pitkä, joten käytännössä saa aina pizzan haluamillaan täytteillä. Hinnat eivät päätä huimaa, joten 15 eurolla saa pizzan ja juoman. Pizzerialla on myös sisäpiha, jossa on mukava syödä kesäisin.

Viime aikoina olen syönyt kasvispizzaa, jonka täytteisiin kuuluu tomaattikastikkeen ja mozzarellan lisäksi kesäkurpitsaa, paprikaa, munakoisoa, parsaa ja pinaattia.

Jos ei tee mieli pizzaa, saa paikasta myös muuta ruokaa.

Pizzeria All’Anfora

Santa Croce 1223 (Lista Vecchia dei Bari)

puh. 041 5240325

Lisätietoja: www.pizzeriaallanfora.com

Osteria La Zucca

En voi kirjoittaa muista ravintoloista, ellen myös mainitse suurta suosikkiani, La Zuccaa. Tunnelmallinen, pieni ravintola lähellä S.Giacomo dell’Orion aukiota tarjoaa hyvän valikoiman kasvisruokia, vaikkei kasvisravintola olekaan. Ravintolan sisustuksessa on käytetty runsaasti puuta, mikä luo lämmintä tunnelmaa. Talvisin ravintolan sisäosa on parhaimmillaan, kun taas kesällä on mahdollista syödä myös ulkona. Tosin joskus kesäillat ovat sen verran kuumia, että ilmastoiduissa sisätiloissa saattaa olla mukavampaa. Itse varaan pöydän mieluiten ulkoa, kapealta kujalta, joka päättyy kanaalin ylittävään siltaan.

Päivittäin vaihtuva lista on jaettu alkupaloihin, eturuokiin, pääruokiin, lisäkkeisiin ja jälkiruokiin. Koska pääruoat ovat yhtä lukuun ottamatta aina liharuokia, olen yleensä ottanut jonkin eturuoan sekä lisäkkeen. Ja jälkiruoan. Eturuoista olen ihastunut erityisesti kasvislasagneen. Suosikkini on ollut kesäkurpitsalasagne, mutta viimeksi syömäni sienilasagne oli myös ihanaa. Syksyllä kannattaa ehdottomasti kokeilla paikan bravuuria, flan di zuccaa. Lisäkkeistä olen myös löytänyt tiettyjä suosikkeja, kuten curry-jogurtti-porkkanat ja provolone-juustolla gratinoidut perunat. Yleensä en ota alkupaloja, koska lisäkkeistä löytyy itseäni enemmän houkuttelevat vaihtoehdot, mutta A:n viimeksi ottama artisokkapaistos pisti kyllä harkitsemaan asiaa.

Liharuoista olen myös kuullut puhuttavan hyvää. Yleisesti ottaen Zuccasta saa ruokia, joissa on käytetty tuoreiden raaka-aineiden lisäksi mielikuvitusta. Joskus listalta löytyy insalata caprese tai tomaattipasta (tosin siinäkin on yleensä jokin normaalista poikkeava juusto tms.), mutta yleensä paria poikkeusta lukuun ottamatta listalta puuttuvat perinteiseen italialaiseen tapaan valmistetut ruoat, joita löytyy sitten kaikista muista ravintoloista. Jos listalta löytyy esimerkiksi jauhelihakastike, on se tehty kanista tai lampaasta naudan sijaan. Kalaa paikka ei tarjoa lainkaan.

Zuccassa on vain kaksi ongelmaa. Se on aina täynnä, joten varaus on pakollinen, mieluiten paria päivää etukäteen. Toinen hankaluus on se, että lista on vain italiaksi. Itselleni se ei ole ongelma, mutta kieltä puhumattomille tämä voi olla hankalampaa. Tarjoilijat kyllä käsittääkseni puhuvat hyvää englantia.

On vaikea saada sanoin kuvailtua omaa suosikkiravintolaa. Ehkä joku toinen kerta saan annettua paremman kuvauksen, mahdollisesti kuvien kera. Ainakin tässä on hyvä syy palata pian Zuccaan.

Osteria La Zucca

Santa Croce 1762

puh. 041 5241570

Lisätietoja: www.lazucca.it

Cantina Do Spade

Viime lauantaina juhlistimme ystävämme kolmekymppisiä bacaro-kierroksella päätyen lopulta syömään yhteen Venetsian vanhimmista osterioista. Ae do spade (”kahden miekan osteria”) on avattu ilmeisesti jo 1400-luvulla ja se pitää edelleen paikkansa Venetsian ravintolavalikoimassa. Kuulemma Giacomo Casanovakin kävi täällä viettämässä iltaa. Olen aiemmin käynyt paikassa vain lasillisella, mihin se sopii myös erinomaisesti. Ravintolan edusta on kapea kuja, joka iltaisin täyttyy ihmisistä, jotka pysähtyvät lasilliselle jos toisellekin syöden mahdollisesti samalla jotakin pientä.

Kymmenen hengen ryhmämme söi kampasimpukka-kesäkurpitsapastaa sekä friteerattuja mereneläviä. Kun saimme ruoat eteemme klo 22 jälkeen, olin syönyt päivän aikana vain yhden kolmioleivän. Luulen, että pasta olisi ollut aivan yhtä ihanaa, vaikka en olisikaan ollut niin nälkäinen. Paikan frittura mista ei välttämättä olisi kaikkien mieleen, sillä siinä oli merenelävien lisäksi myös paljon friteerattuja kasviksia (kesäkurpitsaa ja porkkanoita sipsien näköisinä lastuina sekä paprikaa, munakoisoa ja sipulia suikaleina). Minulle se oli kuitenkin täydellinen, koska pidän kasviksista, kun taas merenelävät alkavat usein muutaman suupalan jälkeen tökkiä.

Päivänsankari oli hieman tyytymätön palveluun, sillä illan venyttyä emme saaneet enää jälkiruokaa tai kahvia, koska ravintola sulki klo 24. Itseäni tämä ei kuitenkaan haitannut. Venetsia ei ylipäätään ole tunnettu hyvästä palvelusta, joten vain päinvastainen yllättää minut. Hieman ehkä vaikutti siltä, että ravintolalla olisi pieniä organisointiongelmia, mutta tämän voisi ehkä tarkistaa seuraavalla kerralla, jos sinne menee hieman aikaisemmin. Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti paikkaa sekä lasilliselle, että ruokailuun. Osteriat ovat periaatteessa ”viiniravintoloita”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokailu on hyvin rentoa ja sitä myötä myös pukeutuminen. Tänne ei ainakaan kannata laittaa mitään, mikä ei saisi illan lopussa haista frittura mistalta.

Yöllä kohtasin myös aivan uuden tuttavuuden. Rialton sillan kupeessa, vaporettopysäkkien edessä, on ”snägäri”! Paikalla on siis päiväsaikaankin baari, mutta aamuyöstä se avaa uudelleen ovensa… tai no oikeastaan ei avaa, sillä omistaja tuo tilatut leivät tai croissantit metalliovien raoista. Joka tapauksessa lauantaina paikka aukesi klo 2.30, mutten tiedä, onko aikataulu aina sama ja onko se viikollakin auki. Meidän ryhmämme söi kolmioleipiä ja suklaatäytteisiä ”pullia”. Kolme leipää ja kolme pullaa kustansivat kahdeksan euroa, joten ei ole hinnoissa ainakaan yölisää. En vieläkään voi uskoa, ettei A ollut aiemmin kertonut minulle tästä paikasta. Eipä sillä, että yleensä olisimme tuohon aikaan liikkeellä, koska käytännössä kaikki Venetsian baarit sulkevat ovensa kello kahteen mennessä.

Osteria Ae do spade

S.Polo 860

puh. 041 5210 583

Lisätietoja: www.cantinadospade.it

Cinema Rossini

Viime aikoina on tullut eteen kovasti asioita, joista olen halunnut kirjoittaa. Ei vain sitten ole tullut kuitenkaan kirjoitetuksi. Tiistaista torstaihin olin päättänyt tehdä ahkerasti gradua ja ehkä iltapäivisin päivitellä blogia, mutta maanantai-iltana huomasin nettiyhteyden katkenneen. Tiistaina nettiyhteyttä ei saatu takaisin ja klo 8.20 putkimiehet soittivat ovikelloa korjatakseen makuuhuoneen seinän takana olevan kylpyammeen. Eipä tullut ilman nettiä ja vasaroiden paukkeessa opiskeltua. Eilenkään netti ei ollut käytössä, mutta kylpyamme saatiin käyttökuntoon. Sähköpostien tarkastusta varten lähdin iltapäivällä Zatteren rantakadulle käyttämään kaupungin nettiyhteyttä. Tänään lounaan aikana nettiyhteys palasi heti sen jälkeen, kun olin löytänyt olohuoneen ikkunan edestä kohdan, johon kaupungin verkko ylettyy hyvällä onnella siten, että sähköpostit saa juuri ja juuri tarkastettua.

Ensimmäinen ”tapahtuma”, josta halusin kirjoittaa, oli Rossinin elokuvateatterin avajaiset. Venetsian elokuvafestivaaleista huolimatta elokuvateattereiden tila on täällä erittäin huono. Itse historiallisessa keskustassa on ollut tähän asti yksi teatteri, jossa on kaksi salia (Giorgione) ja Lidon saarella toinen parin salin teatteri (Astra). Viime viikon keskiviikkona avattiin vihdoinkin Rossinin elokuvateatteri. Tässä teatterissa on kolme salia, joista suurimpaan mahtuu 300 katsojaa. Lupausten mukaan täällä tullaan näkemään amerikkalaisia massatuotantoja, mutta toisaalta myös paljon enemmän elokuvia alkuperäiskielellä italialaisin tekstityksin. Giorgionen teatteri tulee keskittymään enemmän pienempiin taide-elokuviin.

Kävimme torstaina katsomassa uutta teatteria. Oikeastaan minua kiinnosti enemmän kokonaisuus, sillä elokuvateatterin lisäksi paikkaan avattiin ravintola ja baari sekä ruokakauppa. Vanhana kassantätinä oli pakko päästä kurkkaamaan tämän uuden kaupan valikoimaa. Minulla on ollut kesän aikana vaikeuksia löytää haluamiani tuotteita kaupoista (tai ainakaan yhdestä kaupasta, yleensä niitä pitää koluta pari kolme löytääkseen edes puolet tuotteista), joten ruoanlaittokin on ollut aika ankeaa. Tästä syystä kierrän mielelläni uudet kaupat tarkastaen niiden valikoimat. Kyseessä on Simply-ketjun ruokakauppa, joita ei Venetsiassa muuten olekaan. Valikoima oli kiitettävä ja erikoisuutena kaupasta voi ostaa ”irto”-pesuaineita. Eli kaupasta löytyy isot laarit pesuaineita (vähän vastaavasti kuin suolakurkkuja myydään suomalaiskaupoissa), joita voi ostaa täyttöpulloihin.

Kauppa jätti hyvän kuvan, vaikka se meiltä katsottuna onkin todella huonossa paikassa. Muita ajatellen paikka on erinomainen, sillä kulmapuoteja lukuun ottamatta alueella ei ole kunnon ruokakauppoja. Myös elokuvateatteri tullaan jossain vaiheessa testaamaan. Nyt harkitsin hetkellisesti kulttuurielämämme jatkamista Ice Agella, mutta jätimme tällä kertaa väliin.

Multisala Rossini: S.Marco 3997/a

Giorgione Movie d’essai: Cannaregio 4612

Multisala Astra: Via Corfù 9, Lido di Venezia