Italialainen byrokratia ei yleensä herätä ihmisissä kovin positiivisia
mielikuvia. Lähinnä tulee mieleen juoksemista luukulta toiselle, aina vain
lisää erilaisia papereita jne. Itselläni ei kuitenkaan ole koskaan ollut
suurempia ongelmia byrokratian kanssa täällä. Oikeastaan systeemi toimii
(asiakkaan kannalta) joskus paremminkin kuin Suomessa. Jos Suomessa on ilmoitettu
tarkkaan tarvittavat paperit ja määräajat, ei niistä jousteta tippaakaan.
Täällä taas on mahdollista saada puutteellisillakin papereilla asiat hoidettua.
Kaikki riippuu sitä, kenen kanssa sattuu asioimaan. Joskus luukulta löytyy
sellainen henkilö, jonka kanssa asioita ei meinaa saada millään hoidettua, kun
taas toisella kerralla tilanne saattaa olla päinvastainen. Monissa tilanteissa
toimistojen henkilökunta ei välttämättä edes tunne asiaa riittävästi osatakseen
kysyä oikeita papereita. Parempi siis ottaa itse etukäteen asioista selvää,
mutta välttää turhia selityksiä asioidessa. Selitys kannattaa kuitenkin olla
hymyn kera valmiina, jos sille tuleekin tarvetta. Puhumalla pääsee usein
pitkälle.
Suomen ja Italian byrokratioiden erot tulivat taas mieleeni, kun A
haki passia. Hain itse omani Suomesta pari kuukautta sitten. Ensin piti hankkia
järkyttävän hintaiset (ja näköiset) passikuvat, joiden ottoon oli niin miljoona
ohjetta, ettei ammattikuvaajan käsittelyn jälkeenkään voinut olla varma,
kelpaisivatko ne poliisille. Pasilan poliisitalolla jonotin tunnin, jotta sain
jätettyä hakemuksen. Jonoja välttääkseen olisi voinut myös varata ajan, mutta
ensimmäiset vapaat ajat olivat muistaakseni elokuulle. Passin toimitusajat on
merkitty selkeästi poliisin nettisivuille ja ne tarkoittavat ilmeisesti maksimiaikoja,
sillä omani sain jo kolmen työpäivän jälkeen. Passin valmistumisesta
ilmoitettiin kätevästi tekstiviestillä. Nouto olikin taas hidasta puuhaa,
vaikka valmiiden asiakirjojen noutoon olikin erilliset numerot. Ongelmana oli
se, että näitä erillisiä numeroita palveltiin vain yhdellä tiskillä, joten
valmista passia sain jonottaa yli tunnin.
A varasi netin kautta ajan poliisille. Varaus tapahtui perjantaina ja
ajan sai heti maanantaille. Samalla hän täytti tietonsa tulostettavaan
lomakkeeseen. Hänellä oli vanhoja valokuvia jossakin, mutta niistä vain yksi
oli oikean kokoinen. Tänään hän marssi poliisilaitokselle erikokoisten, automaatilla
otettujen kuvien ja tulostettujen lomakkeiden, maksukuittien ja -merkkien kanssa.
Suuret kuvat olivat liian suuria, mutta poliisi laittoi ainoan oikeankokoisen
kuvan passia varten ja otti arkistointia varten yhden suuremmista kuvista. Passin
pitäisi olla valmis kymmenen päivän kuluttua (tarkkaa päivää ei sanottu, eikä
valmiista passista tule ilmoitusta tekstiviestillä) ja koko toimitukseen meni poliisiasemalla
yhteensä 10 minuuttia.
Jos A:n passi on parin viikon sisään kunnossa, voi vain sanoa, että
kyllä se italialainen byrokratia joissain tilanteissa hakkaa suomalaisen mennen
tullen.
4 kommenttia:
Ihana kuulla, ettà jossakinpàin italiaa asiat hoituu mutkitta. Meillà se on about tàllaista
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=XXWZ3uAEKsw
Linkki espanjaksi, mutta ymmàrràt kyllà varmasti pointin...voi soveltaa italiaan aivan tàydellisesti tuon videon viestin ;)
Mahtava tuo video! Toivottavasti teillä ei nyt ihan noin paha tilanne ole. Yleensähän tuo on täälläkin arkipäivää, siksi tämä passiasia niin yllättikin. Toisaalta jotkut asiat tosiaan hoituvat "helpommin" (eli kärsivällisyydellä, mutta puutteellisilla papereilla), kun virkailijat eivät oikein itsekään tahdo tietää, miten asiat toimivat. Toisaalta en ole onneksi joutunut mitään oikeasti monimutkaisia asioita vielä hoitamaan. Katsotaan sitten, kuinka mieli muuttuu :)
No ei nyt ehkà ihan tuollasta tappelua, mutta kovaa pompottamista paikasta toiseen ja tuntuu ettei mikààn asia ole kerralla selvà.
Aivan. Tuli heti mieleen sellainen ehkä 10 vuotta sitten ilmestynyt piirretty, jossa esiteltiin italialaisia verrattuna muihin eurooppalaisiin. En tiedä, oletko nähnyt sitä. Siinä oli juuri sellainen kohta, jossa käsiteltiin italialaista byrokratiaa. Asiakasta pompoteltiin tiskiltä toiselle, kunnes viimeinen tiski olikin jo suljettu.
Lähetä kommentti