Viime viikonloppu kului kokonaan rannalla. Tai lähinnä matkalla
rannalle tai rannalta, mutta eikö ajatus olekin tärkein? Lauantaista tuli pitkä
päivä, kun meidän piti tavata ystävien kanssa Lidon saaren keskustassa klo
14.30 jatkaaksemme siitä rannalle. Käytössä oli yksi auto, joten suunnitelmana
oli, että ajoissa tulevat pääsevät kyydillä ja muut tulevat perästä bussilla.
Koska italialaiset eivät ole tunnettuja täsmällisyydestään, lähdimme A:n kanssa
sellaisella vesibussilla, jolla olimme perillä ehkä 10 minuuttia myöhässä.
Paikalla oli vain auton omistaja, joka asuu saarella. Odotimme vielä paria
tyttöä, jotka sanoivat saapuvansa noin 15 minuuttia myöhemmin. Sanotaanko, että
täällä 15 minuuttia ei yleensä ole 15 minuuttia. Kun tytöt lopulta saapuivat,
he sanoivat jäävänsä odottamaan vielä paria kaveria, mutta meidän kannattaisi
mennä edeltä, koska emme kuitenkaan mahtuisi kaikki autoon. Eikö tätä olisi
voitu sanoa puhelimessa, niin emme olisi turhaan odottaneet?
Pääsimme lopulta rannalle joskus klo 16 jälkeen, reilun tunnin
suunnitelmista myöhässä. Täsmällisyyden puute on kyllä sellainen asia, johon
minun pitää vielä totutella. Itseäni ärsyttää sekä odottaminen että
odotuttaminen. Muutamilla minuuteilla ei ole väliä (vaikka itse olen paikalla
mieluummin 5 minuuttia etuajassa kuin myöhässä) ja odottamattomia hidasteita
tulee välillä eteen, mutta en pysty käsittämään kroonista myöhästelyä. Yhdelle
ystävälleni tunnilla myöhästyminen tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus,
kun taas eräs A:n ystävä kysyi häneltä suoraan epäuskoa äänessään, miksi A on
aina täsmällinen. Eikö tapaamisia sovita tiettyyn aikaan siksi, että paikalle
tultaisiin sovittuun aikaan? Jos tapaaminen sovitaan tasaksi ja olet aina 15
minuuttia myöhässä, niin eikö voitaisi suoraan sopia tapaaminen 15 yli ja itse
yrittäisit tähdätä tasaan?
A ei olisi suomalaisittain kovin täsmällinen. Kuitenkin me olemme aina
ensimmäisinä paikalla. Ehkä hänen lievä myöhästelynsä johtuu siitä, että hän on
täällä aina joutunut odottamaan muita ja hän vihaa odottamista (muttei
odotuttamista, toisin kuin minä). Eräänä päivänä puhuimme juuri myöhästelystä
ja sanoin hänelle, että mieluummin menen istumaan johonkin baariin ja odotan
siellä. Hän taas odottaessaan mieluummin kävelee ystäväänsä vastaan. ”Jos
odottaisin ystäviäni joka kerta baarissa aperitiivin kanssa, olisin aina
humalassa”.
Lauantain rantapäivän jälkeen jäimme Lidon saarelle Malamoccon
alueen ”kyläjuhliin”. Ilta sujui mukavasti hyvän ruoan ja juoman parissa. Ruoista
oli tarjolla simpukkapastaa (spaghetti con pomodori e peoci, ”spaghettia
tomaatin ja (meri)kirppujen kera”, € 5,50) ja friteerattuja mereneläviä (frittura
mista, € 10 järkyttävän isosta annoksesta). Hygienia ei ehkä ollut maailman
paras, kun mereneläviä tuli syötyä myös käsillä, jotka olivat rannan jäljiltä
rasva-hiki-hiekka-suolakerroksen peittämät. Pitäisi ainakin immuniteettisuojan
pysyä näillä eväillä kohdillaan. Paluumatka kesti järkyttävän kauan, sillä
jouduimme odottamaan molempia vesibusseja päästäksemme kotiin. Ensimmäisessä
vesibussissa uni alkoi painaa seurueen silmiä, sillä jossain vaiheessa (matka
kestää kuitenkin vain 15 minuuttia) kaikki muut nukkuivat. Pääsimme kuitenkin
lopulta kotiin kolmen jälkeen.
Sunnuntaina päätimme myös mennä rannalle, mutta edellisestä kerrasta
viisastuneena sovimme tapaamisen erään ystävän kanssa suoraan rannalle. Hänen
piti ensin käydä toisella rannalla tapaamassa tuttuja, joten alun perin
harkitun klo 14.30 sijaan tapasimme rannalta lähtiessä klo 19.30. Näin emme
tuskastuneet odottamiseen, kävimme rannalla ja joimme sen jälkeen aperitiivit
yhdessä ennen kotiinpaluuta. Huomattavasti rentouttavampaa.
Tänään illalla on ohjelmassa eräät valmistujaisjuhlat. En ole koskaan
tavannut päivänsankaria, joten tilanne on hieman kummallinen. Paikalle on
kuitenkin tulossa paljon tuttuja, joten eiköhän illasta tule mukava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti