Turvallisuus

Venetsia (puhun tässä nimenomaan kaupungin historiallisesta keskustasta) on varmaankin yksi Italian turvallisimmista kaupungeista. Historiallisessa keskustassa liikkuu kuulemma paljon taskuvarkaita (itse en ole koskaan törmännyt), mutta väkivaltarikoksista muistan kuulleeni vain pari kertaa vuosien varrella. Ensimmäinen kuulemani tapaus oli vuosi sitten. Eräänä yönä yhdelle turistitytölle kävi jotain, mutten tarkalleen ottaen muista, oliko kyseessä väkivaltainen ryöstö vai raiskaus. Joka tapauksessa tytölle jäi varmasti elinikäiset traumat ja itsekin olin tapauksesta järkyttynyt, koska se oli todellakin ensimmäinen kerta, kun kuulin jotain tällaista tapahtuneen Venetsiassa. Täydellisen turvallisuuden kupla puhkesi, vaikken ole lisää vastaavia tarinoita kuullutkaan.

Tänä kesänä on tullut esiin suuria ongelmia bussi- ja rautatieasemien kohdalta lähtevien suurten siltojen edustalla notkuvista laittomista laukunkantajista. Taatakseen itselleen toimeentulon, he nappaavat matkailijoiden laukut kädestä ja kantavat ne sillan toiselle puolelle vaatien maksua perille päästyään. Riippumatta siitä, olisiko kyseinen henkilö tarvinnut apua laukkunsa kanssa, puhumattakaan siitä, olisiko hän ylipäänsä halunnut mennä sillan toiselle puolelle. Iltapäivän lounastaukoa laukunkantajat viettävät sillanjuuressa juoden ja väkivalta on tullut esiin kerran, kun yksi heistä juovuspäissään rikkoi pullon toisen päähän. Tai tappelivat muuten vain, en muista. Joka tapauksessa kyseessä oli laukunkantajien keskinäinen välienselvittely keskellä päivää.

En pystyisi asumaan kaupungissa, jossa en uskaltaisi liikkua yksin yöaikaan. Ajatus siitä, että joutuisin aina palaamaan kotiin jonkun saattamana, tuntuu ahdistavalta. En ole koskaan joutunut pelkäämään liikkuessani, enkä halua sitä omassa kaupungissani kokea. Tästä syystä Venetsia on minulle täydellinen paikka asua, koska voin liikkua huoletta missä vain ja mihin aikaan vain. Toki minulla on varmaankin terve annos itsesuojeluvaistoa, joten kierrän epäilyttävät tilanteet kauempaa. Tällä en nyt tarkoita sitä, että aiemmin mainittu turistityttö olisi millään tapaa syyllinen tilanteeseensa. En todellakaan. Pidän vain todennäköisempänä, että jään auton alle (Venetsiassa) tai että salama iskee päähäni. Jos vajaassa kymmenessä vuodessa olen kuullut vain yhdestä naiseen kohdistuneesta yöaikaan tapahtuneesta väkivallanteosta, niin mielestäni minun on terveempää elää pelotta, sillä todennäköisyydet ovat niin pienet.

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun toissapäivänä lähdin illalla yksin kotia kohti. A oli palannut jo aiemmin, ja ystäväpariskunta vaatimalla vaati, että ilmoitan heille päästyäni turvallisesti kotiin. Hyväähän he tarkoittivat, mutta minusta se tuntui silti naurettavalta. Yhtä yllättävä oli pari viikkoa sitten toisen ystäväni pyyntö, että saako hän soittaa minulle, kun pääsee kotiin, sillä tieto tästä sai hänen olonsa tuntumaan turvallisemmalta. Onneksi A ei koskaan pyytänyt minun soittavan kotoa, sillä muutenhan olisin alkanut pelätä yksin liikkumista. En ole turhien riskien ottaja, mutta haluan voida olla itsenäinen kaikkina kellonaikoina.