Täydellinen iltalenkki

Eilen kävin auringon laskettua kaupungin toisella puolella kastelemassa kukkia. Yritin ehtiä perille illallisen jälkeen vielä siinä vaiheessa, kun eteensä näkee ilman katuvaloja. En nimittäin muistanut, minkä verran C:n talon edustaa on valaistu. En myöskään muistanut, mikä avain käy alaoven lukkoon. Rapussakaan ei ole normaalia valokatkaisijaa, vaan valot saa päälle kääntämällä avainta seinässä olevassa rasiassa. Tuli muuten kuuma, kun ensin ravasin kaupungin toiselle puolelle niin kovaa kuin jaloista lähti ja sen jälkeen kiipesin vielä neljänteen kerrokseen päästäkseni sisään asuntoon, jonka sisälämpötila oli tullessani 32,5 °C. Nyt vain pidetään peukkuja, että kasvit saivat vettä ainakin suurin piirtein sopivasti, jotta ne eivät parissa päivässä ehdi kuolla.

Tämän reissun jälkeen palasin kotiin, jossa A pyysi minua viemään koiran ulos, koska hän oli niin kovin väsynyt. Kenenköhän pitäisi olla väsynyt, jos kerran juoksin yksin ympäri kaupunkia? Vein sitten vielä koiran ulos ja olin järkyttynyt: ei pienintäkään vetoa koko lenkin aikana! En tiedä oliko koira a) kuumuuden uuvuttama, b) vieläkin nolona siitä, että A löysi sen sängystämme (koko makuuhuone on koiralta kiellettyä aluetta), c) väsynyt alkavasta juoksusta vai d) yhtäkkiä oppinut, että minun kanssani ei vedetä kertaakaan. En ehkä luottaisi viimeiseen vaihtoehtoon, vaikka se minun kanssani vähemmän vetääkin. Ehkä tilanne oli vain kaikkien vaihtoehtojen summa. Oikeastaan aivan sama, kunhan lopputulos oli tämä. Hieman tuntuu siltä, että ilo jää ainutkertaiseksi, mutta ainakin meillä oli yksi täydellinen iltalenkki. Ihmeellistä!

Tällaisia väliaikatietoja täältä, nyt taas gradun kimppuun. Mukavaa päivää kaikille!