Haluaisin kovasti kirjoittaa liikuntaesteisten matkailijoiden
mahdollisuuksista ja mahdollisista ongelmista Venetsiassa, mutta minun on heti
alkuun myönnettävä, että osaan arvioida esimerkiksi pyörätuolin aiheuttamia
hankaluuksia erittäin huonosti. Koska en ole koskaan joutunut liikkumaan
pyörätuolilla (tai edes kyynärsauvoilla), eikä tuttavapiiriinikään kuulu
liikuntaesteisiä, minun on todella vaikea huomioida kaikkia esteitä, joihin
kaupungilla saattaa törmätä. Vaikka asuin yhteensä 25 vuotta Helsingissä, en
osaisi sanoa, mihin katutasossa sijaitseviin ravintoloihin päästäkseen pitää
kuitenkin nousta muutama porras. Ottaen huomioon kaiken tämän ja etukäteiset
pahoittelut niistä typeryyksistä, joita tämä kirjoitus tulee sisältämään,
toivon tästä olevan kuitenkin apua jollekin, joka suunnittelee matkaa
Venetsiaan.
Jos ajattelee pyörätuolia ja kaupunkia, jossa on 435 siltaa, ei
yhdistelmä kuulosta kovin hyvältä. Unesconkin suojelemassa kaupungissa
historiallinen arvo ja kaupunkikuvan muuttumattomuus ajavat usein tasa-arvoa
edistävien lakien ohi, joten siltojen yli kulkevia hissejä on ollut hyvin
harvassa. Kunnan sivujen mukaan kolme vuotta sitten nämäkin poistettiin
käytöstä, koska ”ne eivät palvelleet sitä tarkoitusta, jota varten ne oli
hankittu”. Tosiasiassa tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin paha. Venetsialla
on muihin kaupunkeihin nähden yksi valttikortti: erinomainen julkinen liikenne.
Pyörätuolilla liikkuvan kannalta julkisen liikenteen tekee vieläkin
erinomaisemmaksi se, että pysäkit on suunniteltu siten, että ne nousevat ja
laskevat vedenkorkeuden mukaan, joten pysäkin reuna on aina samalla korkeudella
kuin vesibussin sisäänkäynti. Jos siis liikkuu pyörätuolilla, kannattaa
ehdottomasti hankkia vesibussilippu, joka kattaa vierailun keston, sillä vesibussilla
pääsee yllättävän moniin paikkoihin välttäen siten sillat. Kaikkialle ei
tietenkään pääse siltoja ylittämättä, mutta tärkeimmät nähtävyydet ovat
saavutettavissa vesibussin avulla.
Jos Venetsiaan saapuu pyörätuolilla, kannattaa hotellia varatessa selvittää
tarkkaan sijainti ja se, onko hotellissa hissiä, johon mahtuu pyörätuolilla.
Venetsiassa hissejä on harvassa, enkä ole varma, onko kaikkien hotellien hissit
tehty siten, että niihin mahtuu pyörätuoli. Kartasta kannattaa tarkistaa, missä
on lähin vesibussipysäkki, ja onko pysäkin ja hotellin välillä siltoja. Asiasta
voi tietysti myös kysyä hotellilta. Todennäköisesti on helpointa matkustaa
toisen henkilön seurassa, sillä joitakin siltoja pääsee ylittämään liuskaa
pitkin, mutta ainakin näille treenaamattomille käsivarsille liuskat olisivat
liian jyrkkiä. Myös vesibussiin nousu on helpompaa toisen henkilön avulla,
sillä kanaalit eivät ole tyyniä, joten vesibussi liikkuu jonkin verran. ACTV:n
henkilökunta tosin auttaa tarvittaessa.
Kaupat ja ravintolat sijaitsevat yleensä katutasossa, eikä niihin ole kynnyksiä. Museot sen sijaan saattavat sijaita ylemmissä kerroksissa, mutta kannattaa tiedustella hissimahdollisuutta. Jos matkustusajalla ei ole väliä, kannattaa välttää loppusyksyä ja talvea, sillä silloin tulvariski on suurempi. Tosin tämä menee täysin veikkauksen puolelle, sillä todellisuudessahan vesi voi nousta milloin vain ja toisaalta loma saattaa talvella osua aivan hyvin pidempään, tulvattomaan aikaan.
Venetsian kunnan sivuilta löytyy italiaksi ja englanniksi lisätietoja aiheesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti