Lehdissä on taas alettu puhua lämpövaroituksista. Lapsia ja vanhuksia
kehotetaan pysyttelemään sisätiloissa päivän lämpimimpinä tunteina. Ja minä
nautin. Lämpö tuo kuitenkin myös muutamia pikku ongelmia. Ajatus ei kulje, kun
lämpötila pysyttelee päiväkausia 30 asteen yläpuolella. Venetsiassa vielä ilmankosteus
pahentaa (tai parantaa, näkökulmasta riippuen) tilannetta. Eilen mittari näytti
31 astetta, mutta aamun lehden mukaan ilmankosteus saa aikaan sen, että
lämpötila tuntui 36 asteelta. Olen huomannut, että minulla on oikeasti kuuma
vasta siinä vaiheessa, kun täällä on afa (kuuma, painostava ilma; joku
fiksumpi voisi selittää paremmin, mitä sillä tarkoitetaan). Muuten voi hyvinkin
olla 30 astetta ja silti harkitsen ottavani illalla pitkähihaisen mukaan.
Lämpötilat pysyvät öisinkin hellelukemissa. Näin ollen talo ei viilene
missään vaiheessa, vaan sisälämpötila on ympäri vuorokauden yli 30. Koska A:ta
häiritsevät ulkoa kuuluvat äänet, makuuhuoneen ikkuna pysyy öisin kiinni.
Ilmastointia ei ole, mutta tuuletin riittää ainakin itselleni vallan mainiosti.
Oikeastaan tuulettimen ollessa päällä vedän lakanaa päälle lämmittämään.
Kuumalla suihku helpottaa, mutta hiki palaa ennen kuin saa
vaatteitakaan päälle. Siinä ajassa, kun hiukset saa kiinni, valuu hiki jo
noroina pitkin kasvoja. Mitä tahansa tekeekin, tulee hiki. Käsienpesun jälkeen
kädet kannattaa suoraan pyyhkiä kaulaan ja käsivarsiin. Erityisen hyvää tekee
kylmä vesi ranteiden sisäpinnoilla. Jostain syystä aina on sellainen tunne, että
muihin kuumuus ei vaikuta lainkaan samalla tavalla. Toisen epäonnesta ei saisi
iloita, mutta on jotenkin lohduttavaa huomata, että A:n paita on läpimärkä, kun
itsellä vasta pukkaa lämpöä hiusrajasta. Ehkä muut kärsivätkin ihan samalla
tavalla. Lisätodisteen sain eilen tavatessani meksikolaisen tytön, joka
kauhisteli korkeaa lämpötilaa. Ilmeisesti tämä ei siis ole tottumuskysymys.
Lauantaina menimme rannalle, mikä tuntuikin ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.
Edellisestä kerrasta vesi oli lämmennyt niin paljon, että jopa minä tein
kelluntaharjoituksia, eikä ollut mikään kiire pois vedestä. Aivan rannan
tuntumassa vesi oli lähes polttavan kuumaa. Ilokseni huomasin, että muutos
lämpötilassa ei ollut tuonut mitään eroa veden kirkkauteen. Täysin läpinäkyvää
ja puhdasta.
Vaikka hikeä pukkaa, nautin lämmöstä suunnattomasti. Eilen tullessamme
myöhään illalla vesibussilla kotiin seisoimme ulkona. Yleensä menemme
pyynnöstäni sisään, sillä ulkona tulee kylmä, mutta nyt lämmin tuuli tuntui iholla
ihanalta. Päivällä kyllä pohdin, että voisin olla 40 vuotta vanhempi. Nyt jo ostan
ristikkolehtiä ja käytän kauppakärryä, mutta sitten voisin ehkä käyttää viuhkaa
ja pyyhkiä hikeä kangasnenäliinalla tuntematta oloani kummalliseksi.
Kuumalla ei tee mieli syödä mitään. Tajusin juuri, etten syönyt eilen risottolounaan
jälkeen mitään. Risoton syöminen oli jo niin hikistä puuhaa, etten halua
kuvitellakaan lämpötiloja lieden ääressä risoton valmistuessa. Sen lisäksi,
ettei lämpimiä ruokia tee mieli, ei minulle tule edes nälkä. Jos lounas on
ollut edellisen päivän viimeinen ateria, on minulla yleensä aamulla tyhjän
vatsan takia huono olo. Tänä aamuna ei mitään. Ehkä lämpö oli täyttänyt
vatsani. Hedelmiä pitäisi kyllä kuluttaa kilokaupalla toisaalta nestetasapainon
takia, toisaalta taas koska ne ovat kesällä niin herkullisia.
2 kommenttia:
Mä oon vähän kateellinen tuosta lämmöstä, vaikka en ehkä ihan noin lämmintä kaipaisikaan. Mutta jos se 25 edes ylittyisi... Edes muutamana päivänä...
Lämpöisiä halauksia!
Juu, en kyllä yhtään valita, vaikka hiki valuu! Onhan tätä odotettukin vuosikausia. Eiköhän sinnekin lämpimiä päiviä vielä riitä, tai muuten sun pitää tulla mua tänne moikkaamaan :) Hikisiä halauksia!
Lähetä kommentti