Ostin kesäkuun alussa pellavahousut, joiden lahkeita piti lyhentää.
Koska osaan juuri ja juuri ommella napin takaisin paikoilleen ja
ketjusilmukkaakin osaan tehdä vain ilman virkkuukoukkua, olen päivä päivältä
siirtänyt operaatiota myöhemmäksi. Tänään päätin hoitaa asian vihdoinkin pois
päiväjärjestyksestä.
Jos raportoisin tilanteesta kuvien kera, mukaan mahtuisi seuraavaa:
1) Lahkeiden taitto, harsinta ja silitys, tämä osuus on vielä (siskon
konsultoinnin jälkeen) hallittavissa
2) Hikoilua
3)
Ompelukoneen raahaus olohuoneen pöydälle
4) Hikoilua
5) Käyttöohjeiden etsiminen muuttolaatikoista positiivisin
lopputuloksin
6) Pään raapimista ja käyttöohjeiden selausta
7) Ompelukoneen onnistunut valmistelu
8) Hikoilua, epävarmuutta ja pään raapimista
9) Lahkeiden ompelu
Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Eivät varmasti menisi
ammattilaisen työstä, mutta lahkeet näyttävät siisteiltä ja ovat oikean
pituiset. Ei yhtään huonosti tytöltä, jonka vaatevarastoon kuuluvat myös mustat
liituraitahousut, joiden lahkeet on lyhennetty valkoisella langalla harsimalla,
koska muuta ei ollut saatavilla. Niiden housujen lyhennys tapahtui vuonna 2005
ja siitä saakka ne ovat odottaneet siistimistä. Tänään ei kuitenkaan ollut
niiden aika. Hikoilen sitten jonkun toisen kerran.
4 kommenttia:
Hahaa, tämä tarina on niin mun elämästä! Mulla ei ole edes ompelukonetta. Vaikka en tiedä parantaisiko se asiaa... Nyt matkalla Meksikossa vein kahdet housut lyhennettäviksi. Suomessa se on tooosi paljon kalliimpaa. Terkuin sadetta kuunteleva Anna
Voi Anna, ei se ompelukone paranna yhtään asiaa! Pahentaa vaan tilannetta, kun periaatteessa olisi mahdollisuus tehdä tarvittavat korjaukset. Seuraavia housuja varten pitää varmaan taas kerätä rohkeutta...
Haah, mä olen siis vain harsinut käsin, ja siitähän ei tule mitään hyvää... Pliis voitko kuvata ihania italialaisia ruokia tänne blogiin? Terveisin A
Harsimalla täälläkin niitä ennen lyhennettiin, mutta nyt on vihdoinkin ompelukone käytössä, joten pitää hiljalleen opetella sen käyttöä... Oli kyllä niin tuskaista, että seuraavan kerran pitänee kokeilla viileämmillä ilmoilla.
Ruokia voisi kyllä kuvata, kun sattuu jotain ihanuuksia eteen. Kunhan kuvaaminen ei vie ruokailulta aikaa :)
Lähetä kommentti