Kanta-asiakas

Eilen alkuillasta eräässä baarissa Mestren keskustassa vanhemman miehen astuessa sisään baarimikko alkaa saman tien laskea viiniä lasiin, jonka ojentaa baaritiskille samaan aikaan, kun mies pääsee perille. Mies laittaa kolikot tiskille ja baarimikko kerää ne. Ensimmäiset sanat vaihdetaan vasta siinä vaiheessa, kun baarimikko säätää kolikoiden ja vaihtorahojen kanssa. Tästä pienestä tapahtumasta mieleeni tuli kaksi asiaa. Ensinnäkin: eikö italialaisia pidetä yleensä puheliaina? Vaikutti siltä, etteivät henkilöt olisi avanneet lainkaan suutaan, jos baarimikko olisi saanut miettimättä rahat laskettua. Toiseksi: minäkin haluan kantapaikan, jossa makuni tiedetään niin hyvin, ettei minun tarvitse edes pyytää mitään.

Vuosia sitten asuntomme alakerrassa oli konditoria, jossa kävin usein aamupalalla. Sen omistaja varmisti aina astuessani sisään, halusinko cappuccinon. Pieniä asioita, jotka tekevät olon kotoisaksi. Muuten konditorian omistaja ei kyllä hirveästi minulle puhunut, vaan esimerkiksi kyseli (ollessani paikalla) A:lta, millaista elämä on Suomessa. Kaikkea ei voi vaatia.

Venetsiassa olisi muutenkin tärkeää tuntea tarjoilijat ja baarimikot, sillä hinnat vaihtelevat usein sen mukaan, onko paikallinen vai turisti. Tilanteen voi nähdä kahdella eri tavalla. Ensimmäinen näkökulma on, että turisteja huijataan. Toiselta kantilta katsottuna taas voi ajatella, että Venetsia on niin kallis kaupunki, että paikallisia pitää auttaa, jotta he pystyvät täällä asumaan. Esimerkiksi antamalla alennusta kahvilassa tai baarissa. Itse haluan nähdä tilanteen jälkimmäisellä tavalla. Tosiasiassa tilanne tuskin on tämä, mutta yritän katsoa maailmaa positiivisin silmin. Baarien ja kahviloiden pitää lain mukaan laittaa hinnasto näkyviin. Tämä hinnasto vastaa käytännössä ns. turistihintaa, joten sitä enempää ei pitäisi koskaan maksaa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että hinta saattaa vaihdella runsaastikin sen mukaan, juoko kahvinsa baaritiskin ääressä vai pöydässä.

Itselleni on erityisen tärkeää tuntea henkilökunta, sillä en ulkonäöllisesti mene millään venetsialaisesta. En myöskään puhu murretta, sitä paitsi minusta tuntuisi teennäiseltä puhua murretta vain saadakseni alennusta. Näin ollen valikoima rajoittuu hyvin pienelle alueelle, jossa tunnen oloni kotoisaksi ilman paikallista seuraa. Minua ärsyttää maksaa turhasta, joten uusiin paikkoihin meneminen jännittää aina. Veljeni rohkaisi minua etsimään omat suosikkipaikkani, sillä tarpeeksi monen käyntikerran jälkeen minutkin muistetaan. Pitänee kuunnella veljen neuvoja. Ehkä niistä paikoista tulen myös löytämään baarimikot, jotka täyttävät lasini jo ennen kuin pääsen baaritiskille.