maanantai 16. heinäkuuta 2012

Festa del Redentore 2012, osa 2


Lauantai-ilta oli sitä, mitä odotimmekin. Seurueemme kerääntyi paikalle kuuden jälkeen ja pöydät alkoivat täyttyä ruoista. Seurueemme oli tuonut kaikkea mahdollista ja niin paljon, että loppuillasta kannoimme vielä avaamattomiakin paketteja takaisin kotiin. Koska ilta on pitkä ja aurinko lämmittää, olemme vuosi vuodelta kehittäneet aina parempia tapoja pitää juomat viileinä. Tähän mennessä parhaaksi on todettu kylmä vesi isoissa muovilaatikoissa (vrt. muuttolaatikot), joihin veden ja juomien lisäksi laitetaan edellisenä iltana pakastettuja vesipulloja, jotka sulaessaan auttavat myös janonsammutuksessa.

Klo 19 avattiin silta Zatterelta Redentoren kirkolle ja Giudeccan kanaalia reunustava katu alkoi pian täyttyä juhlijoista. Veneitä taas oli huomattavasti aiempia vuosia vähemmän. Oma paikkamme oli illan ilotulituksia varten täydellinen. Ilotulitukset ammuttiin lautoilta, jotka olivat 400 metrin leveydellä siten, että keskimmäinen ja suurin lautta oli suoraan edessämme. Lisäksi ilotulitteiden läheisyyden vuoksi kanaali meidän kohdallamme kuului ns. suoja-alueeseen, jolle ei turvallisuussyistä saa ankkuroida venettä. Näkyvyys oli siis täydellinen.
Ilotulitelautta suoraan edessämme
Ihmisiä viettämässä iltaa
Kadun levein - ja väljin - osa

Vatsat täynnä ja hyvässä seurassa ilta kului hetkessä, ja klo 23.30 katuja koristavat valot sammuivat ja ilotulitukset alkoivat. Puolen tunnin ilotulitukset eivät tuntuneet lainkaan liian lyhyiltä. Oikeastaan melkein harmitti, että ilotulitukset olivat niin lähellä, ettei kaikkea pystynyt kunnolla näkemään koko aikaa. Kamerallakaan ei saanut tallennettua kuin osan leveydestä ja korkeudesta kerrallaan. Tänä vuonna tuuli suuntautui meihin päin, minkä huomasi lentelevistä ilotulitteenpalasista. Olen aina ilotulituksia katsoessani kuin pieni lapsi, joka tuijottaa suu auki, mutta nyt piti keskittyä pitämään suu kiinni, ellei halunnut paperipalojen eksyvän sinne.

Pelätty sade saapui Venetsiaan vasta sunnuntaina. Tarkalleen ottaen se kesti alle 15 minuuttia (alkaen klo 13.45 ja loppuen ennen tasaa), mutta oli niin voimakas, ettei vartin jälkeen edellisen illan valopalloista ollut jäljellä enää yhtäkään. Tulipahan katu pestyä oikein kunnolla edellisen illan juhlien jälkeen.

4 kommenttia:

Ciacy kirjoitti...

Puoltuntia on mielestàni aika sopiva ilotulitteiden mààrà tààlà Italiassa...ei tunnu vàhàiseltà. Suomessa ne oli niin olemattomat tulitukset, ettà ensimmàisinà kertoina kylàjuhlissa jos kesti vartinkin niin olin aivan suu auki, ettà tàh!!! Tààlà kyllà laitetaan rahaa palamaan aikalailla noihin ilotulituksiin. Kesàisin jokailta kuulen jossakin làhikylàssà tulitteiden pauketta.

Tipsu kirjoitti...

Aikamoista jytinäähän tuo on. Puolen tunnin jälkeen meinaa kyllä olla niskat jumissa, kun eihän noissa tulituksissa tule edes taukoja välissä! Hauskaa, että teille kuuluvat lähialueidenkin ilotulitukset. Näkyvätkö ne myös teille saakka?

Ciacy kirjoitti...

Joo nàkyy. Me asutaan tàllasessa vallessa ja tàn vallen ympàrillà on 6 kylàpahasta ja me nàhdààn sitten ne kaikki ja vielà vàhàn lisààkin, eli kesàllà kyllà nàkee tulitteita about jokailta..Kun alkaa pauke kuulumaan pitàà alkaa katsomaan missàpàin paukutellaan.

Tipsu kirjoitti...

Onpas kivaa, että pääsette nauttimaan muidenkin kylien tulituksista! Tai ainakin kuulostaa ihanalta, ellei niihin sitten ajan myötä turru, kun teitä noin hemmotellaan :)