keskiviikko 1. elokuuta 2012

Olympialaiset


En ole viime aikoina katsonut paljoa televisiota. Uutiset näen yleensä pari kertaa päivässä, mutta harvemmin avaan itse televisiota. Koska Italian televisiossa näytettävä urheilu tuntuu yleensä rajoittuvan jalkapalloon ja moottoriurheiluun, joista kumpikaan ei minua suuremmin kiinnosta, katson täällä urheilua yleensä parin vuoden välein.

Olympialaiset ovat virkistävä poikkeama television urheilutarjonnassa. Ei sillä, että tarkkuusammunta tai miekkailu olisi varsinaisesti suurimpia suosikkejani, mutta molempia kyllä katsoo ihan siitä ilosta, että siihen on kerrankin mahdollisuus. Suurin osa urheilijoiden nimistä ei sano minulle mitään, enkä osaa yhdistää urheilijan nimeä ja lajia toisiinsa. Suomalaisista urheilijoista tiedän vielä vähemmän. Välillä iltapäivälehtien nettisivujen artikkelit joutuu avaamaan ihan vain selvittääkseen, että missä lajissa joku oli pärjännyt paremmin tai huonommin. Nimet eivät nimittäin ole lainkaan tuttuja.

Täällä tietysti seurataan italialaisia urheilijoita. En tiedä, mikä tilanne on Suomen televisiossa, mutta täällä näytetään olympialaisia yhdeltä kanavalta (tai ainakaan en ole vielä muita löytänyt). Se tarkoittaa sitä, että jos italialaisia on kisaamassa samaan aikaan useammassa lajissa, hyppii lähetys jatkuvasti lajista toiseen. Mieluummin sitä keskittyisi yhteen lajiin kerrallaan, mutta kaikkea ei voi saada. Yritetään nauttia siitä jousiammunnan, telinevoimistelun ja maastoratsastuksen (maanantai-illan ohjelma) sekamelskasta, kun siihen on kerrankin mahdollisuus.

Kaikki oudoimmatkin lajit (oudot siinä mielessä, etten ole niitä koskaan seurannut) saavat kummasti innostumaan. Hyvä, etten täällä ääneen kannusta (niitä tuntemattomilla nimillä varustettuja) italialaisia urheilijoita. Samalla huomaa myös, että joitain lajeja en edes harkitsisi kokeilevani. Viimeisin ahaa-elämys tuli vesipalloa katsoessa. Jos itseltä loppuu happi ja tuntuu siltä kuin vettä menisi nenään jo silloin, kun näkee televisiossa jonkun päätä painettavan veden alle (noin 10 krt/hyökkäys), ei vesipallo ole ehkä itselleni sopivin laji.

Ei kommentteja: