Montenegro

Matkamme Montenegroon alkoi iltalennolla Dubrovnikiin, josta ystävämme tulivat hakemaan meidät. Vältimme jonotuksen Kroatian ja Montenegron rajalla ajamalla hiekkateitä syrjäisemmälle rajanylityspaikalle, jonne oli matkaa hieman enemmän, mutta josta pääsimme ylittämään rajan jonottamatta. Perillä Igalossa, Herceg Novin kunnassa, saimme vielä iltapalaksi kakkua ja olutta.

Päivä 1:

Aloitimme ensimmäisen kokonaisen lomapäivän aamupalalla paikallisella rantakadulla. Tankkauksen jälkeen siirryimme rannalle. Montenegrossa tuntuu olevan runsaasti kivi- ja betonirantoja, joilla voi joko vuokrata rantatuolin tai asetella oman pyyhkeen sopivaan paikkaan.

Me levitimme pyyhkeet kiville, sillä viivyimme rannalla vain jonkin aikaa. Vielä oli paljon nähtävää. Jo tässä vaiheessa reissujuomaksi muotoutui gemist, valkoviinin ja kivennäisveden sekoitus. Rannalla lämmiteltyämme siirryimme ravintolaan, jossa saatoimme huomata hieman erilaisen hintatason kuin mihin on Venetsiassa tottunut. Lounas, johon kuului alkupalaksi kalakeitto ja pääruoaksi kokonainen kala perunoiden kera sekä salaatti, maksoi 6 euroa.

Lounaan jälkeen lähdimme kiertämään Herceg Novia. Kaupunki levittyy rannalta korkealle rinteeseen, joten matkalla tuli kiivettyä monet portaat ja ylämäet. Kierros oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen, sillä pääsimme näkemään V:n kotikaupungin tärkeimmät paikat sekä upeat näkymät Kotorinlahdelle.

Päivä 2:

Toisena päivänä lähdimme veneellä V:n suosikkirannalle pois kaupungista. Täydellisen kirkasta vettä ja kätevä auringonottopaikka. Ilmeisesti paikassa on aiemmin ollut baari, sillä baaritiski on edelleen paikallaan tarjoten sekä sopivan paikan eväille että hyvän suojan vaatteiden vaihtoon. Lisäksi baarin päällä on katto, joten aurinkotuolin (€2,50/päivä) saa tarvittaessa vedettyä myös varjoon.

Auringon laskiessa suuntasimme takaisin kohti Igaloa. Kävimme syömässä ulkona ja otimme kaikki samaa ruokaa: erilaisia kaloja ja mereneläviä suurella vadilla. Todella hyvää ruokaa, eikä annoskokojen kanssa ole säästelty.

Päivä 3:

Kolmantena päivänä aloitimme Montenegron eteläosan kiertämisen. Ensimmäisenä päivänä kävelimme Perastin vanhankaupungin läpi ja kiersimme Kotorissa.

Perast

Kotor

Kotorista jatkoimme mutkittelevaa tietää ylöspäin kohti Montenegron entistä pääkaupunkia Cetinjeä.

Kotorinlahti ylhäältä käsin

Valitettavasti kaupungin kuninkaallinen museo oli jo mennyt kiinni, joten kiertelimme vähän aikaa katselemassa ympärillemme. Lähellä luostaria oli muuten paikka, johon on tehty suuri kolmiulotteinen Montenegron kartta.

Ikkunan läpi otettu kuva ei ole laadultaan hyvä, mutta paremman puutteessa saa luvan kelvata

Cetinjen pääkatu

Ajettuamme yli Rijekan kuuluisan sillan matka pysähtyi hetkeksi, kun lammaslauma ylitti tien. Ehdimme sentään ajaa paikalta ennen kuin lehmät aloittivat ylityksen. Muissa tapauksissa pysähdykset johtuivat vastaantulevista autoista. Kyydissä istuminen oli todella stressaavaa, sillä tie ei ollut paljon autoa leveämpi, mutta kyseessä oli kuitenkin kaksisuuntainen tie. Lisäksi tie kulki vuorenrinteellä, eikä tien ja sadan metrin pudotuksen välillä ollut yleensä edes kaidetta. Jos suuntaa Montenegroon ja haluaa siellä kierrellä, kannattaa olla mukana todella kokenut ja taitava ajaja. Meillä oli ja silti ahdisti.

Yhden päivän aikana tuli nähtyä hirveän paljon kaikkea ja illalla oli helpottavaa päästä Virpazariin Skadar-järven rannalle yöpymään. Asunto, jossa nukuimme, oli todella kiinnostavasti tehty. Olohuoneen yksi seinä oli käytännössä kalliota, joka oli louhittu osittain penkiksi. Ainoa huono puoli paikassa oli se, että siellä taisi majailla samaan aikaan myös hiiriperhe.

Päivä 4:

Aamiaisen jälkeen lähdimme veneretkelle Skadar-järvelle. Taloudellisesti tämä oli varmaankin reissun suurin panostus, sillä reissu maksoi neljältä hengeltä 50€ ja lisäksi jokaisen piti ostaa 4€ hintainen lippu luonnonsuojelualueelle. Heti veneen lähdettyä liikkeelle totesin kuitenkin, että se oli ehdottomasti hintansa väärti. Kuljettaja tunsi alueen kuin omat taskunsa ja osasi kertoa järvestä myös erittäin sujuvalla englannilla. Kahden tunnin reissu hieman venyi, sillä hän halusi tarjota meille kunnon elämyksen pysähtyen vanhassa kalastajakylässä. Kylässä oli kolme taloa, joista yhdessä oli kaksi vanhempaa miestä. Heidän kanssaan tutustuimme 150 vuotta vanhaan kalastajakotiin toisen miehistä pestessä pyykkiä isossa kattilassa. Heillä oli myös pieni baari, jossa hörppäsimme jälleen gemistit ennen matkan jatkumista.

Skadar-järven Alcatraz

Pysähdyspaikkamme kalastajakylässä

Paikalliset tuntevat nämä kukkulat nimellä Sofia Loren

Retkeltä palattuamme söimme lounasta purjelaivassa, jälleen erilaisia kaloja perunoiden kera. Sen jälkeen suuntasimme Ulcinjin merenrantakaupunkiin Montenegron eteläisimpään osaan. Matkalla eksyimme kerran, sillä tienviittoja ei pahemmin käytetä. Jos rinteillä ajaminen oli stressaavaa, niin peruuttaminen on sitä vielä enemmän. Perillä kaupungissa saimme vähän aikaa hakea hotellia. Osoitteita ei ilmeisesti kovin paljoa käytetä, vaan enemmänkin neuvotaan, mitä kautta pääsee perille. Hotelli oli upouusi ja oikein hieno. Ilman autoa sinne ei kyllä kannattaisi mennä, sillä se on kaukana sekä rannasta että vanhasta kaupungista. Tarkoituksena oli käydä kurkkaamassa vanhaa kaupunkia heti illalla, mutta väsymys vei voiton ja tyydyimme hotellin kattoterassiin.

Päivä 5:

Päivä alkoi aamiaisella Ulcinjin vanhassa kaupungissa. Sitä aina kuvittelisi, että vanhan kaupungin hinnat ovat korkeat, mutta täälläkin kaksi suolaista aamiaista (sisälsivät muistaakseni munia, nakkeja, vihanneksia jne.), runsaasti leipää ja lautasellinen makeita levitteitä, kaksi teetä, kaksi erikoiskahvia ja litra mehua maksoivat yhteensä 10 euroa. Koska en tajunnut ladata kameraa, alkoi se lakkoilla jo tässä vaiheessa, joten Ulcinjin vanhasta kaupungista ei ole kuvia.

Tuhdin aamiaisen jälkeen oli hyvä käydä kiertämässä vanha kaupunki. Kierroksen jälkeen suuntasimme rannalle. Ulcinj on kuuluisa 10km pituisesta hiekkarannastaan. Me suuntasimme kohtaan, jossa joki laskee mereen. Alue on nimeltään Ada. Ennen matkan jatkamista söimme lounasta joen varressa sijaitsevassa ravintolassa. Pyysimme ruokalistaa ja tarjoilija toi meille vadillisen vastapyydystettyjä kaloja, joista saimme valita haluamamme. Erinomaista ruokaa ja vastoin kaikkia italialaisia ruoansulatussääntöjä sekä V että A hyppäsivät suoraan lounaan jälkeen ravintolan terassilta vielä virkistäytymään jokeen ennen kotimatkaa.

Ulcinj on myös kuuluisa vesimeloneistaan ja vesimelonipeltoja näkyi jatkuvasti

Väsyneet matkalaiset pääsivät pimeän tultua kotiin ja suoraan V:n äidin valmistaman illallisen ääreen.

Päivä 6:

Koska muut tuntuivat nukkuvan hyvin, lähdimme A:n kanssa kahdestaan kävelemään Herceg Novin 4km mittaista rantakatua. Palasimme takaisin kotiin lounaaksi, jonka jälkeen lähdimme kohti V:n isän purjevenettä. Suuntana olivat hyvät simpukkavedet. Työnjako oli sellainen, että miehet (A, I, V:n isä ja siskonpoika) keräsivät simpukoita sillä aikaa kun minä ja V otimme aurinkoa veneessä.

Kotona V:n isä valmisti simpukat illalliseksi. En ole aiemmin nähnyt, kuinka simpukoita valmistetaan, joten seurasin tarkkaavaisena vieressä. Ties vaikka A alkaisi useamminkin pyydystää meille ruokaa, jota sitten pitäisi valmistaa! Joka tapauksessa aivan upea kokemus, jollaista ei ihan heti tule uudestaan vastaan.

Vietimme vielä lopun iltaa V:n perheen kanssa, mikä oli mukavaa, sillä emme olleet heidän kanssaan ehtineet vielä kunnolla seurustelemaan.

Päivä 7:

Koko porukkaa vaivannut vatsatauti sai V:n ja I:n niin huonoon kuntoon, etteivät he päässeet saattamaan meitä takaisin Dubrovnikiin. Seuran puutetta lukuun ottamatta se ei kuitenkaan haitannut, sillä V:n isä antoi meille kyydin lentokentälle, jossa saimme heti tehtyä lähtöselvityksen. Koska lentomme oli vasta illalla, pääsimme lentokenttäbussilla kätevästi Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin kiertelemään. Upea kaupunki on todella hyvin säilynyt.

Dubrovnikin pääkatu

Kaupungissa on paljon kiivettävää

Vanhan kaupungin katukivetys on niin tehokkaasti kulutettu, että se näyttää lähes kiillotetulta

Dubrovnikin satama

Löysimme muuten jäätelöbaarin, jonka myyjä osasi kiittää niin italiaksi kuin suomeksikin. Lopulta suuntasimme takaisin lentokentälle ja sieltä Venetsiaan.