Alkaa tuskastuttaa koko gradu. Edistymistä ei tunnu millään tapahtuvan
ja kaikki muu tuntuu kiinnostavammalta. Tänään ja eilen olen kuitenkin saanut
pari mikroskooppisen pientä askelta otettua, mutta työtä on vielä järkyttävän
paljon jäljellä.
Hiljalleen alkaa oikeasti huolestuttaa, saako tätä koskaan tehtyä
loppuun. Olen aina opiskellut parhaiten kotona, mutta nyt alkaa mietityttää,
pitäisikö sittenkin sulkeutua päivittäin kirjastoon. Jos olisin ollut fiksu,
olisin löhönnyt puolet kesästä rannalla ja käyttänyt toisen puolikkaan graduun.
Jos se olisi toiminut, olisin varmasti huomattavasti pidemmällä kuin nyt, kun
olen tuskastellut kotona kaikki päivät saamatta kuitenkaan kummempaa aikaan.
Eikä kesäkään olisi valunut huomaamatta ohi.
Eilen illalla mietin taas, kuinka rakastan Venetsian kesää. Saman
tien, kun nenän laittaa päivällä ovesta ulos, alkaa hiki valua. Se tarkoittaa
sitä, että vuodesta kuluu monta kuukautta jatkuvasti nihkeänä. Ei ehkä kovin
hehkeää, mutta eipähän kärsitä kylmästä. Illatkin ovat lämpimiä. Pitkähihaisia
ei tarvitse kantaa varalta mukana, sillä lämpötilat pysyvät niin korkeina, että
tuulikin tuntuu kädenlämpöiseltä. Täydellistä!
Tätä työviikkoa on kolme päivää jäljellä. Täytynee asettaa gradun
suhteen minitavoitteita näille päiville, jospa vaikka saavuttaisin edes ne. Se
olisi jo jotakin.
2 kommenttia:
Heippa! Mä tein koko kesälle suunnitelman, ja se auttoi tosi paljon kirjoittamisessa. Kokeile vaikka viikkosuunnitelmaa seuraavaksi kuukaudeksi. Ehkä se auttaa? Ja voisitko tutustua aineistoon etc.kirjastossa? Onnea kirjoittamiseena! Anna
Kiitos vinkeistä Anna! Luulen, että tuollainen pienempiin palasiin jakaminen voisi auttaa. On niin paljon tehtävää ja epätietoisuutta (alkaen siitä, mihin suuntaan gradua haluaa viedä ja mistä siihen saa materiaalit), että on varmasti pakkokin hoitaa yksi kohta kerrallaan. Ärsyttää koko gradu niin paljon, että mitä nopeammin sen saa hoidettua sen parempi!
Lähetä kommentti