Isola di Certosa

Eilinen reissu Certosan saarelle osoittautui mielenkiintoiseksi. A pääsi vähän tavallista aiemmin töistä, joten viideltä olimme jo perillä. Saarelle pääsee vaporetoilla 4.1 ja 4.2, mutta pysäkki on käytössä vain pyynnöstä. Näin ollen vesibussissa pitää pyytää ACTV:n työntekijöiltä, että bussi käy Certosan pysäkillä ja takaisin tullessa pysäkillä on nappi, josta pitää painaa, jotta seuraava vesibussi tulee hakemaan. Viimeinen vaporetto lähtee saarelta jo klo 20.58. Ilmeisesti saarelta pääsee sen jälkeen vielä tilattavalla veneellä, mutten tiedä siitä sen enempää. Matka-aika vesibussilla saarelle on S.Zaccarian pysäkiltä Pyhän Markuksen torin liepeiltä 15 minuuttia.

Goletta Verde

Saarelle päästyämme menimme heti ensimmäisenä katsomaan ympäristöyhdistys Legambienten Goletta Verde -nimistä purjevenettä. Vene kiertää vuosittain Italian niemimaan tarkastaen samalla rantojen tilanteen. Veneeseen pääsi tutustumaan oikein kunnolla ja tuli melkein suomalainen olo, kun kengät piti jättää laiturille. En ole muuten tainnut aiemmin olla purjeveneessä.

Pieni tyttö kysyi isältään lupaa koskea ruoriin. "Eihän vene lähde liikkeelle, jos käännän?" Ei tainnut tytöllä olla veneen toiminta aivan hallussa, mutta kiinnostusta sitäkin enemmän.

Certosan saarella on ilmeisesti myös vierasvenesatama, joka näytti myös hyvin varustetulta. Ei sillä, että tietäisin niiden normaalivarustuksesta mitään, mutta hyvältä paikalta tämä ainakin vaikutti. Satamassa oli myös kaksi asuntovenettä, joita ilmeisesti vuokrataan turisteille. Siinä olisi ainakin erikoinen yöpymistapa, vaikkei ehkä käytännöllisin.

Purjeveneeseen tutustumisen jälkeen kiersimme saaren oikein kunnolla. Jos kaipaa vihreää ja luontoa, on saari ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ilmeisesti sinne on päässyt julkisilla kulkuneuvoilla vasta muutaman vuoden ajan, joten koskematonta luontoa on runsaasti. Saari oli yksi niistä alueista, joihin toukokuinen pyörremyrsky osui, joten kaatuneita puita oli vielä jäljellä runsaasti. Kävimmekin tutkimassa oikein kunnolla pyörremyrskyn aiheuttamia tuhoja.

Saarelta löytyi myös pieni ”leirintäalue”. En tiedä, mikä tilanne on normaalisti, mutta nyt siellä telttailivat Legambienten työntekijät (tai vapaaehtoiset). Aivan tämän kentän takana oli aidattu alue, jonne kurkkaamalla saattoi nähdä esimerkiksi kanoja ja pupuja. Enpäs ole niitä ennen Venetsiassa nähnyt. Kokemus oli erityisen mielenkiintoinen siksi, että Venetsiasta on yleensä vaikea löytää vihreää missään muodossa ja vielä vaikeampi on nähdä aivan luonnontilassa olevia alueita. Tosin eivät ne kanat ja puput sinne varmaankaan itsekseen ole menneet, mutta tarkoitan nyt lähinnä ei-hoidettuja, vihreitä alueita.

Illalla joimme vielä saarella aperitiivit ja söimme frittura mistaa ennen viimeiseen vaporettoon hyppäämistä. Suosittelen ehdottomasti Certosan saarella käymistä erityisesti niille, jotka ovat muuta Venetsiaa jo jonkin verran nähneet. Tähdenlentoja emme ehtineet nähdä. Ehkäpä tänään tai huomenna onnistaa paremmin.