Pizzeria All'Anfora

Jos Venetsiassa haluaa hyvää pizzaa, kannattaa suunnata All’Anforaan. Kaupungista löytyy myös muita hyviä pizzerioita, mutta täällä en ole koskaan pettynyt. Pizzapohjat ovat hyvän maun lisäksi ohuenohuita, eikä täytteissä säästellä. Lista on pitkä, joten käytännössä saa aina pizzan haluamillaan täytteillä. Hinnat eivät päätä huimaa, joten 15 eurolla saa pizzan ja juoman. Pizzerialla on myös sisäpiha, jossa on mukava syödä kesäisin.

Viime aikoina olen syönyt kasvispizzaa, jonka täytteisiin kuuluu tomaattikastikkeen ja mozzarellan lisäksi kesäkurpitsaa, paprikaa, munakoisoa, parsaa ja pinaattia.

Jos ei tee mieli pizzaa, saa paikasta myös muuta ruokaa.

Pizzeria All’Anfora

Santa Croce 1223 (Lista Vecchia dei Bari)

puh. 041 5240325

Lisätietoja: www.pizzeriaallanfora.com

Osteria La Zucca

En voi kirjoittaa muista ravintoloista, ellen myös mainitse suurta suosikkiani, La Zuccaa. Tunnelmallinen, pieni ravintola lähellä S.Giacomo dell’Orion aukiota tarjoaa hyvän valikoiman kasvisruokia, vaikkei kasvisravintola olekaan. Ravintolan sisustuksessa on käytetty runsaasti puuta, mikä luo lämmintä tunnelmaa. Talvisin ravintolan sisäosa on parhaimmillaan, kun taas kesällä on mahdollista syödä myös ulkona. Tosin joskus kesäillat ovat sen verran kuumia, että ilmastoiduissa sisätiloissa saattaa olla mukavampaa. Itse varaan pöydän mieluiten ulkoa, kapealta kujalta, joka päättyy kanaalin ylittävään siltaan.

Päivittäin vaihtuva lista on jaettu alkupaloihin, eturuokiin, pääruokiin, lisäkkeisiin ja jälkiruokiin. Koska pääruoat ovat yhtä lukuun ottamatta aina liharuokia, olen yleensä ottanut jonkin eturuoan sekä lisäkkeen. Ja jälkiruoan. Eturuoista olen ihastunut erityisesti kasvislasagneen. Suosikkini on ollut kesäkurpitsalasagne, mutta viimeksi syömäni sienilasagne oli myös ihanaa. Syksyllä kannattaa ehdottomasti kokeilla paikan bravuuria, flan di zuccaa. Lisäkkeistä olen myös löytänyt tiettyjä suosikkeja, kuten curry-jogurtti-porkkanat ja provolone-juustolla gratinoidut perunat. Yleensä en ota alkupaloja, koska lisäkkeistä löytyy itseäni enemmän houkuttelevat vaihtoehdot, mutta A:n viimeksi ottama artisokkapaistos pisti kyllä harkitsemaan asiaa.

Liharuoista olen myös kuullut puhuttavan hyvää. Yleisesti ottaen Zuccasta saa ruokia, joissa on käytetty tuoreiden raaka-aineiden lisäksi mielikuvitusta. Joskus listalta löytyy insalata caprese tai tomaattipasta (tosin siinäkin on yleensä jokin normaalista poikkeava juusto tms.), mutta yleensä paria poikkeusta lukuun ottamatta listalta puuttuvat perinteiseen italialaiseen tapaan valmistetut ruoat, joita löytyy sitten kaikista muista ravintoloista. Jos listalta löytyy esimerkiksi jauhelihakastike, on se tehty kanista tai lampaasta naudan sijaan. Kalaa paikka ei tarjoa lainkaan.

Zuccassa on vain kaksi ongelmaa. Se on aina täynnä, joten varaus on pakollinen, mieluiten paria päivää etukäteen. Toinen hankaluus on se, että lista on vain italiaksi. Itselleni se ei ole ongelma, mutta kieltä puhumattomille tämä voi olla hankalampaa. Tarjoilijat kyllä käsittääkseni puhuvat hyvää englantia.

On vaikea saada sanoin kuvailtua omaa suosikkiravintolaa. Ehkä joku toinen kerta saan annettua paremman kuvauksen, mahdollisesti kuvien kera. Ainakin tässä on hyvä syy palata pian Zuccaan.

Osteria La Zucca

Santa Croce 1762

puh. 041 5241570

Lisätietoja: www.lazucca.it

Cantina Do Spade

Viime lauantaina juhlistimme ystävämme kolmekymppisiä bacaro-kierroksella päätyen lopulta syömään yhteen Venetsian vanhimmista osterioista. Ae do spade (”kahden miekan osteria”) on avattu ilmeisesti jo 1400-luvulla ja se pitää edelleen paikkansa Venetsian ravintolavalikoimassa. Kuulemma Giacomo Casanovakin kävi täällä viettämässä iltaa. Olen aiemmin käynyt paikassa vain lasillisella, mihin se sopii myös erinomaisesti. Ravintolan edusta on kapea kuja, joka iltaisin täyttyy ihmisistä, jotka pysähtyvät lasilliselle jos toisellekin syöden mahdollisesti samalla jotakin pientä.

Kymmenen hengen ryhmämme söi kampasimpukka-kesäkurpitsapastaa sekä friteerattuja mereneläviä. Kun saimme ruoat eteemme klo 22 jälkeen, olin syönyt päivän aikana vain yhden kolmioleivän. Luulen, että pasta olisi ollut aivan yhtä ihanaa, vaikka en olisikaan ollut niin nälkäinen. Paikan frittura mista ei välttämättä olisi kaikkien mieleen, sillä siinä oli merenelävien lisäksi myös paljon friteerattuja kasviksia (kesäkurpitsaa ja porkkanoita sipsien näköisinä lastuina sekä paprikaa, munakoisoa ja sipulia suikaleina). Minulle se oli kuitenkin täydellinen, koska pidän kasviksista, kun taas merenelävät alkavat usein muutaman suupalan jälkeen tökkiä.

Päivänsankari oli hieman tyytymätön palveluun, sillä illan venyttyä emme saaneet enää jälkiruokaa tai kahvia, koska ravintola sulki klo 24. Itseäni tämä ei kuitenkaan haitannut. Venetsia ei ylipäätään ole tunnettu hyvästä palvelusta, joten vain päinvastainen yllättää minut. Hieman ehkä vaikutti siltä, että ravintolalla olisi pieniä organisointiongelmia, mutta tämän voisi ehkä tarkistaa seuraavalla kerralla, jos sinne menee hieman aikaisemmin. Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti paikkaa sekä lasilliselle, että ruokailuun. Osteriat ovat periaatteessa ”viiniravintoloita”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokailu on hyvin rentoa ja sitä myötä myös pukeutuminen. Tänne ei ainakaan kannata laittaa mitään, mikä ei saisi illan lopussa haista frittura mistalta.

Yöllä kohtasin myös aivan uuden tuttavuuden. Rialton sillan kupeessa, vaporettopysäkkien edessä, on ”snägäri”! Paikalla on siis päiväsaikaankin baari, mutta aamuyöstä se avaa uudelleen ovensa… tai no oikeastaan ei avaa, sillä omistaja tuo tilatut leivät tai croissantit metalliovien raoista. Joka tapauksessa lauantaina paikka aukesi klo 2.30, mutten tiedä, onko aikataulu aina sama ja onko se viikollakin auki. Meidän ryhmämme söi kolmioleipiä ja suklaatäytteisiä ”pullia”. Kolme leipää ja kolme pullaa kustansivat kahdeksan euroa, joten ei ole hinnoissa ainakaan yölisää. En vieläkään voi uskoa, ettei A ollut aiemmin kertonut minulle tästä paikasta. Eipä sillä, että yleensä olisimme tuohon aikaan liikkeellä, koska käytännössä kaikki Venetsian baarit sulkevat ovensa kello kahteen mennessä.

Osteria Ae do spade

S.Polo 860

puh. 041 5210 583

Lisätietoja: www.cantinadospade.it

Cinema Rossini

Viime aikoina on tullut eteen kovasti asioita, joista olen halunnut kirjoittaa. Ei vain sitten ole tullut kuitenkaan kirjoitetuksi. Tiistaista torstaihin olin päättänyt tehdä ahkerasti gradua ja ehkä iltapäivisin päivitellä blogia, mutta maanantai-iltana huomasin nettiyhteyden katkenneen. Tiistaina nettiyhteyttä ei saatu takaisin ja klo 8.20 putkimiehet soittivat ovikelloa korjatakseen makuuhuoneen seinän takana olevan kylpyammeen. Eipä tullut ilman nettiä ja vasaroiden paukkeessa opiskeltua. Eilenkään netti ei ollut käytössä, mutta kylpyamme saatiin käyttökuntoon. Sähköpostien tarkastusta varten lähdin iltapäivällä Zatteren rantakadulle käyttämään kaupungin nettiyhteyttä. Tänään lounaan aikana nettiyhteys palasi heti sen jälkeen, kun olin löytänyt olohuoneen ikkunan edestä kohdan, johon kaupungin verkko ylettyy hyvällä onnella siten, että sähköpostit saa juuri ja juuri tarkastettua.

Ensimmäinen ”tapahtuma”, josta halusin kirjoittaa, oli Rossinin elokuvateatterin avajaiset. Venetsian elokuvafestivaaleista huolimatta elokuvateattereiden tila on täällä erittäin huono. Itse historiallisessa keskustassa on ollut tähän asti yksi teatteri, jossa on kaksi salia (Giorgione) ja Lidon saarella toinen parin salin teatteri (Astra). Viime viikon keskiviikkona avattiin vihdoinkin Rossinin elokuvateatteri. Tässä teatterissa on kolme salia, joista suurimpaan mahtuu 300 katsojaa. Lupausten mukaan täällä tullaan näkemään amerikkalaisia massatuotantoja, mutta toisaalta myös paljon enemmän elokuvia alkuperäiskielellä italialaisin tekstityksin. Giorgionen teatteri tulee keskittymään enemmän pienempiin taide-elokuviin.

Kävimme torstaina katsomassa uutta teatteria. Oikeastaan minua kiinnosti enemmän kokonaisuus, sillä elokuvateatterin lisäksi paikkaan avattiin ravintola ja baari sekä ruokakauppa. Vanhana kassantätinä oli pakko päästä kurkkaamaan tämän uuden kaupan valikoimaa. Minulla on ollut kesän aikana vaikeuksia löytää haluamiani tuotteita kaupoista (tai ainakaan yhdestä kaupasta, yleensä niitä pitää koluta pari kolme löytääkseen edes puolet tuotteista), joten ruoanlaittokin on ollut aika ankeaa. Tästä syystä kierrän mielelläni uudet kaupat tarkastaen niiden valikoimat. Kyseessä on Simply-ketjun ruokakauppa, joita ei Venetsiassa muuten olekaan. Valikoima oli kiitettävä ja erikoisuutena kaupasta voi ostaa ”irto”-pesuaineita. Eli kaupasta löytyy isot laarit pesuaineita (vähän vastaavasti kuin suolakurkkuja myydään suomalaiskaupoissa), joita voi ostaa täyttöpulloihin.

Kauppa jätti hyvän kuvan, vaikka se meiltä katsottuna onkin todella huonossa paikassa. Muita ajatellen paikka on erinomainen, sillä kulmapuoteja lukuun ottamatta alueella ei ole kunnon ruokakauppoja. Myös elokuvateatteri tullaan jossain vaiheessa testaamaan. Nyt harkitsin hetkellisesti kulttuurielämämme jatkamista Ice Agella, mutta jätimme tällä kertaa väliin.

Multisala Rossini: S.Marco 3997/a

Giorgione Movie d’essai: Cannaregio 4612

Multisala Astra: Via Corfù 9, Lido di Venezia

Burano ja Torcello

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus mennä S.Erasmon saarelle, mutta myöhästyimme vaporetosta, joten päätimmekin suunnata Buranoon. Kamera tuli kyllä mukaan, mutta akku tietysti loppui heti ensimmäisen kuvan jälkeen. Seuraavalla kerralla pitää ottaa kamera ja ladattu akku mukaan, koska Buranoa on vaikea kuvailla pelkillä sanoilla.

Buranon saari sijaitsee Venetsiasta pohjoiseen. Saari on tunnettu erityisesti kahdesta asiasta: pitsistä ja värikkäistä taloista. Aikoinaan saaren pääelinkeino oli kalastus, ja perinteen mukaan talot maalattiin kirkkailla väreillä, jotta kalastajat saarelle palatessaan löytäisivät kotinsa helposti sumuisellakin säällä. Taloja löytyy todellakin kaikissa mahdollisissa väreissä (vain mustat talot puuttuvat) ja värit ovat todella kirkkaita. Lisäksi talot ovat kooltaan pieniä, niissä on yleensä kaksi tai korkeintaan kolme kerrosta ja ne ovat myös kohtalaisen kapeita. Itselleni Burano on todellinen hyvänmielen saari. Ei voi olla hymyilemättä tuota väriloistoa katsellessa. Joka kerta mietin, kuinka ihanaa olisi asua jossain noista taloista. Se kyllä vaatisi työtä saarella, sillä työmatkoista tulisi muuten aika pitkiä. Tällä kertaa suosikkejani olivat kaksikerroksiset, kahden ikkunan levyiset pinkit ja violetit talot. Myynnissä oli muutamia taloja, mutta ne olivat kaikki ikävän ruskeita. Yleensähän talon maalaus ei olisi suuri ongelma, mutta Buranon talot tulee kunnostaessa maalata samalla värillä kuin aiemminkin. Väriä ei siis niin vain vaihdeta kauniimmaksi.

Burano on pieni saari, joten sen näkee tarvittaessa nopeastikin (tosin matkoihin menee runsaasti aikaa). Itse pidän koko saaresta, sillä värikkäitä taloja on kaikkialla. Pienten katujen koluamisen lisäksi kannattaa huomioda Buranon kirkon todella vino kellotorni. Saaren pääaukiolla on myös pitsimuseo. Ruokapaikkoja on useita, me söimme tällä kertaa A:n koulukaverin omistamassa paikassa aivan vaporettopysäkin vieressä. Annos friteerattuja mustekalarenkaita ja ranskalaisia oli niin iso, ettemme saaneet sitä kahdestaankaan syötyä. Buranossa kannattaa myös maistaa (tosin niitä löytyy tarvittaessa Venetsiastakin) saaren omia keksejä, essi buranei.

Kun kerran on jo Buranossa, kannattaa samalla käväistä Mazzorbon saarella, johon pääsee vaporettopysäkkien vierestä sillan yli. Ei siellä muuten mitään kovin erityistä ole, mutta viiniköynnöksiä ei kovin helposti Venetsiasta löydä. Täältä taas löytyy pieni viinitarha kapeilla kanaalinjämillä koristeltuna.

Buranoon pääsee vaporetolla (numero 12) Fondamente Nuoven pysäkiltä, Venetsian pohjoisosasta. Matka kestää noin 40 minuuttia. Lähdöt puolen tunnin välein Fondamente Nuoven pysäkiltä minuutein 10 ja 40, Buranosta kohti Venetsiaa minuutein 26 ja 56.

Buranon saarelta voi tehdä myös historiakierroksen Torcelloon. Kyseessä on yksi varhaisimmin asutetuista alueista Venetsian laguunissa, Buranon pohjoispuolella. Saaren harvoihin varsinaisiin nähtävyyksiin kuuluu kirkko, jonka rakentaminen aloitettiin 600-luvulla. Kirkon edustalla on myös ns. Attilan valtaistuin, joka todellisuudessa on tuskin Attilaa nähnytkään. Jos aikaa on, kannattaa saarella käydä sen historiallisen arvon takia. Saarella voi kuvitella, millainen koko Venetsia oli kauan sitten. Katettuja teitä on vähän (vai oisiko vain yksi, joka vie pysäkiltä kirkolle) ja Paholaisensilta, Ponte del diavolo, on tyypillinen venetsialainen silta ilman kaiteita. Nykyään Venetsian kaikissa julkisissa silloissa taitaa olla turvallisuussyistä kaiteet. Itse olen käynyt Torcellossa sen verran monta kertaa, että jättäisin sen jo väliin, mutta jokaisen Buranon reissun yhteydessä A haluaa käydä myös siellä, koska luonto on aivan eri tavalla lähellä kuin muualla.

Vaporetto (numero 9) Buranosta Torcelloon lähtee minuutein 05 ja 35, ja Torcellosta Buranoon minuutein 10 ja 40. Matka kestää 5 minuuttia.

Syksyisiä ajatuksia

Alla oleva teksti sisältää mietteitä yhden lounaan ajalta. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, syysmasennus ei ole iskenyt, vaan olen oikeasti ihan hyvällä tuulella ja onnellinen.

Tuntuu, että vapaa-aika on yhtäkkiä kadonnut jonnekin. Tai ainakin sellainen vapaa-aika, jolloin voi oikeasti olla vaikka tekemättä mitään ilman, että takaraivossa jyskyttää jatkuvasti tunne siitä, että oikeasti pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Gradu ei ole juurikaan edistynyt, vaikka tänään sainkin vihdoin päätökseen erään osan prosessista. En ole tänne ”ehtinyt” juurikaan kirjoittamaan, koska koko ajan olisi ”pitänyt” tehdä jotain tärkeämpää. Enkä ole kuitenkaan tehnyt.

Syksy on nyt virallisesti alkanut. Itse aloin palella jo viikkoja sitten lämpötilan laskiessa alle 30:n. Olisin niin mieluusti viettänyt kokonaisen vuoden kesälämpötiloissa. Takana on monta kylmää Suomen talvea otettavana takaisin. Äsken kyllä katsoin lämpömittaria, ja se näytti +25 °C. Epäilen mittarin heittävän asteella tai parilla, mutta näkymä riitti silti piristämään päivää.

Viime aikoina minulla on ollut vanha olo. Olen tavannut paljon huomattavasti nuorempia ihmisiä, mikä saa oman olon tuntumaan vanhalta. Tänä vuonna koulunsa täällä päättäneet ovat kymmenen vuotta minua nuorempia. Onneksi itselleni ikä on vain numero, koska muuten tässä olisi todellinen kriisin paikka. Moni on kyllä ollut yllättynyt kuullessaan ikäni. Suuri suosikkini oli S, jonka olen tuntenut 9 vuotta. Hänkin oli järkyttynyt muistuttaessani iästäni, sillä hänen mielestään olen aina noin 23-vuotias.

Olen myös huomannut, että tarvitsen tavallista enemmän unta. En voi enää ymmärtää S:aa, joka saattaa viettää iltaa myöhään yöhön ja olla taas aamulla töissä klo 5. Minun täytyy kuitenkin kiittää juuri häntä siitä, että viime lauantai sai taas oloni tuntumaan nuorelta. Tapasimme illalla, ja jotenkin hyvässä seurassa tunnit vain vilisivät, ja yhtäkkiä kello olikin kolme. En muista, milloin olen viimeksi mennyt neljältä nukkumaan. S:kin sanoi kotimatkalla, että hänellä on ihan samanlainen olo kuin opiskeluaikoina. Sunnuntaina heräsin myöhään, mutta täysin pirteänä. Ehkä peli ei vielä ole menetetty.

P.S. Päädyimme lauantai-iltana Cafe Bluehun, jossa vietimme S:n kanssa lukemattomia iltoja ensimmäisenä Venetsian-vuotenamme. Paikka on muuttunut runsaasti niistä ajoista. Hanassa on nyt hyvää saksalaista vehnäolutta ja paikasta saa taivaallisia leipiä. En ole normaalisti suuri leivänystävä, enkä edes syö lihaa (jota siis yleensä laitetaan kaikkiin leipiin), mutta lauantaina söin yhden parhaista koskaan syömistäni leivistä. Grillattuja kesäkurpitsoja ja paprikoita, tomaattia ja mozzarellaa. Nam.