Viime lauantaina juhlistimme ystävämme kolmekymppisiä bacaro-kierroksella
päätyen lopulta syömään yhteen Venetsian vanhimmista osterioista. Ae do
spade (”kahden miekan osteria”) on avattu ilmeisesti jo 1400-luvulla ja se
pitää edelleen paikkansa Venetsian ravintolavalikoimassa. Kuulemma Giacomo
Casanovakin kävi täällä viettämässä iltaa. Olen aiemmin käynyt paikassa vain
lasillisella, mihin se sopii myös erinomaisesti. Ravintolan edusta on kapea
kuja, joka iltaisin täyttyy ihmisistä, jotka pysähtyvät lasilliselle jos
toisellekin syöden mahdollisesti samalla jotakin pientä.
Kymmenen hengen ryhmämme söi kampasimpukka-kesäkurpitsapastaa sekä
friteerattuja mereneläviä. Kun saimme ruoat eteemme klo 22 jälkeen, olin syönyt
päivän aikana vain yhden kolmioleivän. Luulen, että pasta olisi ollut aivan
yhtä ihanaa, vaikka en olisikaan ollut niin nälkäinen. Paikan frittura mista
ei välttämättä olisi kaikkien mieleen, sillä siinä oli merenelävien lisäksi
myös paljon friteerattuja kasviksia (kesäkurpitsaa ja porkkanoita sipsien
näköisinä lastuina sekä paprikaa, munakoisoa ja sipulia suikaleina). Minulle se
oli kuitenkin täydellinen, koska pidän kasviksista, kun taas merenelävät
alkavat usein muutaman suupalan jälkeen tökkiä.
Päivänsankari oli hieman tyytymätön palveluun, sillä illan venyttyä
emme saaneet enää jälkiruokaa tai kahvia, koska ravintola sulki klo 24. Itseäni
tämä ei kuitenkaan haitannut. Venetsia ei ylipäätään ole tunnettu hyvästä
palvelusta, joten vain päinvastainen yllättää minut. Hieman ehkä vaikutti
siltä, että ravintolalla olisi pieniä organisointiongelmia, mutta tämän voisi
ehkä tarkistaa seuraavalla kerralla, jos sinne menee hieman aikaisemmin. Joka
tapauksessa suosittelen ehdottomasti paikkaa sekä lasilliselle, että
ruokailuun. Osteriat ovat periaatteessa ”viiniravintoloita”. Käytännössä tämä
tarkoittaa sitä, että ruokailu on hyvin rentoa ja sitä myötä myös pukeutuminen.
Tänne ei ainakaan kannata laittaa mitään, mikä ei saisi illan lopussa haista frittura
mistalta.
Yöllä kohtasin myös aivan uuden tuttavuuden. Rialton sillan kupeessa,
vaporettopysäkkien edessä, on ”snägäri”! Paikalla on siis päiväsaikaankin
baari, mutta aamuyöstä se avaa uudelleen ovensa… tai no oikeastaan ei avaa,
sillä omistaja tuo tilatut leivät tai croissantit metalliovien raoista. Joka
tapauksessa lauantaina paikka aukesi klo 2.30, mutten tiedä, onko aikataulu
aina sama ja onko se viikollakin auki. Meidän ryhmämme söi kolmioleipiä ja
suklaatäytteisiä ”pullia”. Kolme leipää ja kolme pullaa kustansivat kahdeksan
euroa, joten ei ole hinnoissa ainakaan yölisää. En vieläkään voi uskoa, ettei A
ollut aiemmin kertonut minulle tästä paikasta. Eipä sillä, että yleensä
olisimme tuohon aikaan liikkeellä, koska käytännössä kaikki Venetsian baarit
sulkevat ovensa kello kahteen mennessä.
Osteria Ae do spade
S.Polo 860
puh. 041 5210 583
Lisätietoja:
www.cantinadospade.it
2 kommenttia:
Palveluista on ollut muidenkin ulkosuomalaisten kanssa puhetta. Italaissa kun ovat suomeen nàhden usein tòykeità tai ei niin palveluhalukkaita kuten suomessa...kun sitten taas jenkkilàssà ollaan niin hymynaamalla how are you kysymyksillà ja kaikki on niin ihanaa ja kokoajan on valmis auttamaan jne.....eli Suomi on kai aika kivasti palvelussa ystàvàllinen, mutta ei pààllekàyvà. Italiassa isoissa kaupungeissa ollaan suorastaan tòrkeità...pikkukylissà auttaa kun ihmisen tuntee niin on heti toinen ààni kellossa, heh
Huono palvelu on tuntunut ihan Venetsian erikoisuudelta. Palveluun on ilmeisesti turha satsata, kun uusi turisti on aina tulossa seuraavalla ovenavauksella sisään. Tutuille ollaan kyllä mukavampia, mutta aika monta kertaa saa käydä samassa paikassa ennen kuin tarjoilijat muistavat muiden, päivittäin vaihtuvien, naamojen joukosta. Itse en ollut tämän paikan palveluun tyytymätön, sillä loppuillan ei-oota lukuunottamatta siellä oltiin kyllä ihan ystävällisiä. Ehkä olen kasvattanut itselleni aikamoisen kärsivällisyyden paikoissa, joiden tarjoilijoiden valintakriteereihin tuntuu kuuluvan töykeys :)
Toisaalta taas usein huomaa, että omakin hymy auttaa asiaa. Itse olen aina jaksanut asiakaspalveluammateissa hymyillä, mutta välillä on pitänyt pakolla miettiä, että "hymyillään nyt tuollekin, kun näyttää elämä olevan kamalaa, kun pitää tuolla tavalla murjottaa". Jos taas eteen sattuu hymyilevä ihminen, vastaa siihen automaattisesti hymyllä.
Lähetä kommentti