Burano ja Torcello

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus mennä S.Erasmon saarelle, mutta myöhästyimme vaporetosta, joten päätimmekin suunnata Buranoon. Kamera tuli kyllä mukaan, mutta akku tietysti loppui heti ensimmäisen kuvan jälkeen. Seuraavalla kerralla pitää ottaa kamera ja ladattu akku mukaan, koska Buranoa on vaikea kuvailla pelkillä sanoilla.

Buranon saari sijaitsee Venetsiasta pohjoiseen. Saari on tunnettu erityisesti kahdesta asiasta: pitsistä ja värikkäistä taloista. Aikoinaan saaren pääelinkeino oli kalastus, ja perinteen mukaan talot maalattiin kirkkailla väreillä, jotta kalastajat saarelle palatessaan löytäisivät kotinsa helposti sumuisellakin säällä. Taloja löytyy todellakin kaikissa mahdollisissa väreissä (vain mustat talot puuttuvat) ja värit ovat todella kirkkaita. Lisäksi talot ovat kooltaan pieniä, niissä on yleensä kaksi tai korkeintaan kolme kerrosta ja ne ovat myös kohtalaisen kapeita. Itselleni Burano on todellinen hyvänmielen saari. Ei voi olla hymyilemättä tuota väriloistoa katsellessa. Joka kerta mietin, kuinka ihanaa olisi asua jossain noista taloista. Se kyllä vaatisi työtä saarella, sillä työmatkoista tulisi muuten aika pitkiä. Tällä kertaa suosikkejani olivat kaksikerroksiset, kahden ikkunan levyiset pinkit ja violetit talot. Myynnissä oli muutamia taloja, mutta ne olivat kaikki ikävän ruskeita. Yleensähän talon maalaus ei olisi suuri ongelma, mutta Buranon talot tulee kunnostaessa maalata samalla värillä kuin aiemminkin. Väriä ei siis niin vain vaihdeta kauniimmaksi.

Burano on pieni saari, joten sen näkee tarvittaessa nopeastikin (tosin matkoihin menee runsaasti aikaa). Itse pidän koko saaresta, sillä värikkäitä taloja on kaikkialla. Pienten katujen koluamisen lisäksi kannattaa huomioda Buranon kirkon todella vino kellotorni. Saaren pääaukiolla on myös pitsimuseo. Ruokapaikkoja on useita, me söimme tällä kertaa A:n koulukaverin omistamassa paikassa aivan vaporettopysäkin vieressä. Annos friteerattuja mustekalarenkaita ja ranskalaisia oli niin iso, ettemme saaneet sitä kahdestaankaan syötyä. Buranossa kannattaa myös maistaa (tosin niitä löytyy tarvittaessa Venetsiastakin) saaren omia keksejä, essi buranei.

Kun kerran on jo Buranossa, kannattaa samalla käväistä Mazzorbon saarella, johon pääsee vaporettopysäkkien vierestä sillan yli. Ei siellä muuten mitään kovin erityistä ole, mutta viiniköynnöksiä ei kovin helposti Venetsiasta löydä. Täältä taas löytyy pieni viinitarha kapeilla kanaalinjämillä koristeltuna.

Buranoon pääsee vaporetolla (numero 12) Fondamente Nuoven pysäkiltä, Venetsian pohjoisosasta. Matka kestää noin 40 minuuttia. Lähdöt puolen tunnin välein Fondamente Nuoven pysäkiltä minuutein 10 ja 40, Buranosta kohti Venetsiaa minuutein 26 ja 56.

Buranon saarelta voi tehdä myös historiakierroksen Torcelloon. Kyseessä on yksi varhaisimmin asutetuista alueista Venetsian laguunissa, Buranon pohjoispuolella. Saaren harvoihin varsinaisiin nähtävyyksiin kuuluu kirkko, jonka rakentaminen aloitettiin 600-luvulla. Kirkon edustalla on myös ns. Attilan valtaistuin, joka todellisuudessa on tuskin Attilaa nähnytkään. Jos aikaa on, kannattaa saarella käydä sen historiallisen arvon takia. Saarella voi kuvitella, millainen koko Venetsia oli kauan sitten. Katettuja teitä on vähän (vai oisiko vain yksi, joka vie pysäkiltä kirkolle) ja Paholaisensilta, Ponte del diavolo, on tyypillinen venetsialainen silta ilman kaiteita. Nykyään Venetsian kaikissa julkisissa silloissa taitaa olla turvallisuussyistä kaiteet. Itse olen käynyt Torcellossa sen verran monta kertaa, että jättäisin sen jo väliin, mutta jokaisen Buranon reissun yhteydessä A haluaa käydä myös siellä, koska luonto on aivan eri tavalla lähellä kuin muualla.

Vaporetto (numero 9) Buranosta Torcelloon lähtee minuutein 05 ja 35, ja Torcellosta Buranoon minuutein 10 ja 40. Matka kestää 5 minuuttia.