Ruskettuminen on jännä ilmiö. Jotkut ihmiset ruskettuvat helposti, toiset palavat aina. Osalla on kaunis, tasavärinen rusketus ja osa taas onnistuu vuodesta toiseen kehittelemään uusia rusketusrajakuvioita. Itselläni on hyvin vaalea iho, tai no, vaalea on ehkä kaunistellusti sanottu. Vitivalkoinen kuvaisi ehkä tilannetta paremmin, tai vampyyrin iho. Valkoinen iho tietysti palaa helposti auringossa, eikä Italian aurinko ole varsinaisesti lempeydestään kuuluisa.
Hurjasta aurinkorasvakulutuksesta huolimatta joka vuosi sattuu vähintäänkin pieni vahinko. Skaala on viime vuosina mennyt pienen pienestä punotuksesta aina vesikelloihin saakka. Tässä suhteessa olen kyllä luopunut toivosta, mutta en sentään aurinkorasvoista ja niiden korkeista suojakertoimista. Jossain vaiheessa vuotta kuitenkin käy hassusti. Lähinnä pyrin minimoimaan vahinkoja. Minusta ei koskaan tule kovin ruskeaa, mutta parhaimmillani yllän sellaiseen perusitalialaisen talvi-ihoon.
Viime vuosina olen rusketuksen tummuusasteen sijaan erikoistunut kuviointiin. Koska vuoden ensimmäinen rantakerta tuottaa yleensä ne pysyvimmät (ja kummallisimmat) rajat, olen vuodesta toiseen kantanut ylläni mitä erikoisempia tuotoksia. Yhtenä vuonna minulla oli vasemman solisluun päädyssä kukkaiskuvio (haluan ajatella sitä kukkaiskuviona, vaikka se ehkä enemmänkin näytti pieneltä lätäköltä). Viime vuonna keskelle otsaani ilmestyi pisaranmuotoinen pisamarykelmä. Olen alkanut epäillä, että minussa olisi hinduverta, koska bindi olisi jo valmiina. Tänä vuonna aloitin ensin kauluspaidan kolmionmuotoisella kaula-aukolla. Torstaina rannalla sainkin sitten punaisen raidan oikeaan kylkeen. Reidestä aina kyynärpäähän asti. Tänä vuonna hauskin on ollut oikean kämmenselän keskellä oleva punainen pallo. Täydellinen ympyrä.
Jos sitä taas ensi kerralla olisi tarkempi. Yleensä laitankin aurinkorasvan jo kotona, niin jokainen sentti tulee kunnolla käytyä läpi. Yleensä sanotaan, että korvannipukat ovat ne, jotka helposti unohtuvat rasvatessa. No, vuosien varrella olen kyllä tämän oppinut. Korvannipukat rasvataan automaattisesti. Viime vuonna opin sitten, että rasvaa kannattaa myös laittaa korvan sisälle. Iho voi nimittäin kuoriutua sieltäkin. Tänä vuonna pitää selvästi oppia, että myös korvan takaa löytyy ihoa, joka kannattaa rasvata. Ystäväni ehdotti ammeen täyttämistä aurinkorasvalla ja kylvyssä käyntiä ennen rannalle menoa. Täytynee testata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti