Herkkuja

Tajusin tässä, etten ole kirjoittanut lainkaan italialaisista leipomo-konditorioista (pasticceria). Onko se edes mahdollista kaltaiselleni sokerihiirelle? Tai ehkä tarkoituksenani oli alitajuisesti säästää kaikki leivokset itselleni…  Pasticceriat ovat oikeastaan suomalaisen konditorian ja kahvilan välimuoto. Niihin voi mennä kahville ja syömään leivoksia tai vaihtoehtoisesti ostaa leivoksia kotiin vietäviksi. Usein toisen kotiin illalliselle mentäessä viedään leivoksia jälkiruoaksi, kun taas Suomessa vietäisiin ennemminkin kukkia.

Venetsiassa on konditorioiden suhteen runsaasti valinnanvaraa. Itselleni tietyt paikat ovat syystä tai toisesta muita rakkaampia. Ensimmäinen sijaitsee San Polon kaupunginosassa, kuuluisaa Ristorante da Fiorea vastapäätä (Calle del Scaleter). Paikassa ei muuten ole mitään erityisempää, mutta koska asuimme vuoden sitä vastapäätä, on täällä syöty monet aamiaiset. Paikan nimi on Bucintoro ja omistaja on puhelias mies, mutta mielestäni oli hiukan kummallista, että hän kyseli Suomesta A:lta, eikä suoraan minulta. On kuitenkin aina mukavaa, kun on paikka, jonka omistaja laittaa oikeanlaisen kahvin tulemaan jo ennen kuin olet ehtinyt kynnyksen yli. Italiassahan cappuccino ja caffè latte ovat vain aamuisin juotavia kahveja, kun taas iltapäivällä juodaan pelkkää espressoa tai caffè macchiatoa. Croissanteja varten kahviloihin pitää (tai kannattaa) mennä aamusta, sillä niitä paistetaan vain aamupalaa varten. Ne ovat käytännössä aina makeita, hillolla tai suklaalla täytettyjä, tai korkeintaan ”tyhjiä”.

Venetsialaisten suosiossa oleva konditoria on Tonolo (Salizzada San Pantalon, Dorsoduro). Täältä ostetaan leivoksia usein juuri mukaan vietäviksi. Täällä ei ole lainkaan istumapaikkoja, joten kahvit juodaan seisten. Jos haluaa istumaan, on San Lion lähellä, Rialton kupeessa kaunis kahvila, jossa kelpaa istuskellakin (Ponte delle Paste on sekä paikan että kahvilan nimi).

Oma suosikkini on Rosa Salva. Todellisuudessa samalla nimellä kulkee kolme konditoriaa. Mieluiten menen Pyhän Markuksen torin lähellä sijaitsevaan, vasta remontoituun kahvilaan. Pidin paikasta jo valmiiksi ja remontin yhteydessä sinne on myös ilmestynyt siisti vessa, joten nyt se on mielestäni täydellinen! Paikan osoite on San Marco 950, mutta sen löytääkseen pitää kulkea muutamia sivukujia Pyhän Markuksen torilta pois. Muut Rosa Salvat sijaitsevat Mercerien varrella ja Santi Giovanni e Paolon aukion laidalla.

Jos jotain kaipaisin suomalaiseen kahvilakulttuuriin lisää, olisivat ne pienet leivokset. Helsingin keskustassa maksaa suuresta kakkupalasta helposti neljä, viisi euroa. Täällä leivoksen saa reilulla eurolla. Koko on neljäsosa suomalaisesta kakkupalasta, mutta mieluummin otan vaikka sitten neljä erilaista leivosta samalla hinnalla. Toisaalta kynnys leivoksen ostamiseen ei opiskelijabudjetillakaan ole täällä niin korkea, kun kahvin ja leivoksen saa yhteensä kahdella eurolla. Henkilökohtaisesti pidän enemmän suomalaisista leivonnaisista (taitaa olla tottumuskysymys lapsuudesta) sekä siitä, että kahvilassa voi helposti istua tunnin tai pari. Täällä taas pöytään istuessa kahvituokion hinta voi nousta runsaastikin, eikä ihmisillä ole tapana istua kahvin ääressä niitä kolmea kulausta pidempään. Rosa Salvasta olen kuitenkin löytänyt uuden suosikkileivokseni. Murotaikinasta tehty pieni kippo on sivelty suklaalla, jonka päälle on laitettu kreemiä, jonka päällä lepäävät vielä tuoreet marjat. Leivos kustantaa €1,10. Voiko tyttö enempää elämältä toivoa?!