Tajusin tässä, etten ole kirjoittanut lainkaan italialaisista
leipomo-konditorioista (pasticceria). Onko se edes mahdollista
kaltaiselleni sokerihiirelle? Tai ehkä tarkoituksenani oli alitajuisesti
säästää kaikki leivokset itselleni… Pasticceriat
ovat oikeastaan suomalaisen konditorian ja kahvilan välimuoto. Niihin voi mennä
kahville ja syömään leivoksia tai vaihtoehtoisesti ostaa leivoksia kotiin
vietäviksi. Usein toisen kotiin illalliselle mentäessä viedään leivoksia
jälkiruoaksi, kun taas Suomessa vietäisiin ennemminkin kukkia.
Venetsiassa on konditorioiden suhteen runsaasti valinnanvaraa. Itselleni
tietyt paikat ovat syystä tai toisesta muita rakkaampia. Ensimmäinen sijaitsee
San Polon kaupunginosassa, kuuluisaa Ristorante da Fiorea vastapäätä (Calle del
Scaleter). Paikassa ei muuten ole mitään erityisempää, mutta koska asuimme
vuoden sitä vastapäätä, on täällä syöty monet aamiaiset. Paikan nimi on
Bucintoro ja omistaja on puhelias mies, mutta mielestäni oli hiukan
kummallista, että hän kyseli Suomesta A:lta, eikä suoraan minulta. On kuitenkin
aina mukavaa, kun on paikka, jonka omistaja laittaa oikeanlaisen kahvin
tulemaan jo ennen kuin olet ehtinyt kynnyksen yli. Italiassahan cappuccino ja
caffè latte ovat vain aamuisin juotavia kahveja, kun taas iltapäivällä juodaan
pelkkää espressoa tai caffè macchiatoa. Croissanteja varten kahviloihin pitää
(tai kannattaa) mennä aamusta, sillä niitä paistetaan vain aamupalaa varten. Ne
ovat käytännössä aina makeita, hillolla tai suklaalla täytettyjä, tai
korkeintaan ”tyhjiä”.
Venetsialaisten suosiossa oleva konditoria on Tonolo (Salizzada San
Pantalon, Dorsoduro). Täältä ostetaan leivoksia usein juuri mukaan vietäviksi.
Täällä ei ole lainkaan istumapaikkoja, joten kahvit juodaan seisten. Jos haluaa
istumaan, on San Lion lähellä, Rialton kupeessa kaunis kahvila, jossa kelpaa
istuskellakin (Ponte delle Paste on sekä paikan että kahvilan nimi).
Oma suosikkini on Rosa Salva. Todellisuudessa samalla nimellä kulkee
kolme konditoriaa. Mieluiten menen Pyhän Markuksen torin lähellä sijaitsevaan,
vasta remontoituun kahvilaan. Pidin paikasta jo valmiiksi ja remontin yhteydessä
sinne on myös ilmestynyt siisti vessa, joten nyt se on mielestäni täydellinen!
Paikan osoite on San Marco 950, mutta sen löytääkseen pitää kulkea muutamia
sivukujia Pyhän Markuksen torilta pois. Muut Rosa Salvat sijaitsevat Mercerien varrella
ja Santi Giovanni e Paolon aukion laidalla.
Jos jotain kaipaisin suomalaiseen kahvilakulttuuriin lisää, olisivat
ne pienet leivokset. Helsingin keskustassa maksaa suuresta kakkupalasta
helposti neljä, viisi euroa. Täällä leivoksen saa reilulla eurolla. Koko on
neljäsosa suomalaisesta kakkupalasta, mutta mieluummin otan vaikka sitten neljä
erilaista leivosta samalla hinnalla. Toisaalta kynnys leivoksen ostamiseen ei
opiskelijabudjetillakaan ole täällä niin korkea, kun kahvin ja leivoksen saa
yhteensä kahdella eurolla. Henkilökohtaisesti pidän enemmän suomalaisista
leivonnaisista (taitaa olla tottumuskysymys lapsuudesta) sekä siitä, että
kahvilassa voi helposti istua tunnin tai pari. Täällä taas pöytään istuessa
kahvituokion hinta voi nousta runsaastikin, eikä ihmisillä ole tapana istua
kahvin ääressä niitä kolmea kulausta pidempään. Rosa Salvasta olen kuitenkin löytänyt
uuden suosikkileivokseni. Murotaikinasta tehty pieni kippo on sivelty suklaalla,
jonka päälle on laitettu kreemiä, jonka päällä lepäävät vielä tuoreet marjat. Leivos
kustantaa €1,10. Voiko tyttö enempää elämältä toivoa?!
2 kommenttia:
Kuulostaa hyvältä! ja Venetsiaa kun aina haukutaan ylikalliiksi, ei näytä pitävän täysin paikkaansa
Venetsia ei aina ole ylikallis, tosin hintojen saaminen hyväksyttävälle tasolle vaatii jonkin verran suunnittelua ja mahdollisesti myös Venetsian murteen puhumista. Monessa paikassa on nimittäin eri hinnat turisteille ja paikallisille, joten itseäni huolestuttaa aina uusiin paikkoihin meneminen. Pöytään istuminen on aina riski, kun taas Pyhän Markuksen torilla kahvien juominen tulee joka tapauksessa kalliiksi.
Lähetä kommentti