Sumu

Joinakin aamuina ikkunoista tervehtii kirkas ilma ja olohuoneesta näkee Dolomiiteille asti. Ensin aamupalaa ja sitten kamera käteen kuvia varten. Kameran löydyttyä näkymä onkin muuttunut tällaiseksi:

Eilisessä aamussa ei ollut mitään kirkasta, tai no ehkä se sumun valkoisuus, muttei mitään muuta. Koko päivä oli sumuinen aamusta iltaan. Vapaapäivänä sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, mitä nyt saarella olo tuntuu aika eristetyltä.

Nämä kuvat ovat viime vuodelta. Eilen näkyvyys oli vieläkin heikompi.

Sumu tuo tiettyjä muutoksia jokapäiväiseen elämään Venetsiassa. Kaupungin liikennelaitoksella on erityinen sumusuunnitelma. Sumun laskeutuessa pienemmät vaporetot, eli motoscafot, jotka kulkevat linjoilla 4.1, 4.2 sekä 6 eivät kulje lainkaan. Linjojen 5.1 ja 5.2 vesibussit ajavat Canale della Giudeccan sijaan Canal Granden kautta, joten Zatteren ja Santa Martan pätkä jää kokonaan ajamatta.

Vaporetoissa on tutkat (ne pyörivät härvelit vesibussin katolla), mutta sumun ollessa hyvin sakea näyttää touhu silti aika sattumanvaraiselta. Pimeän laskeuduttua vesibussit yleensä väläyttävät valojaan pysäkeiltä lähtiessään, jotta vastaantulevat pystyvät tarkemmin arvioimaan ohitusmahdollisuudet. Ei kyllä ole kovin turvallinen olo vesibussissa, kun sen saapumisen pysäkille huomaa vasta kolinasta, mutta tuskinpa niitä päästettäisiin liikenteeseen, jos tilanne olisi todellisuudessa vaarallinen.

Sumu vaikuttaa myös suuremmassa mittakaavassa, sillä se saattaa sulkea koko Venetsian sataman. Matkustajaliikenne on tässä vaiheessa vuotta harventunut jo huomattavasti, mutta esimerkiksi eilen kuuden rahtilaivan lisäksi myös kreikkalainen matkustajalautta 280 matkustajan kera joutui jäämään Venetsian ulkopuolelle koko päiväksi. Ei ehkä paras loman alku/loppu, mutta turvallisuussyistähän nämä päätökset tehdään. Eilistä tilannetta katsellessa ei todella olisi halunnut isoja laivoja kaupunkiin haahuilemaan.

Kuten sanottu, meidän elämäämme sumu ei pahemmin vaikuttanut. Vietimme mukavan kotipäivän ja lähdimme illalla kohtalaisen perinteiseen illanviettoon: pizzalle ja leffaan. Vesibussi taisi tulla pysäkillemme viisi minuuttia myöhässä (yleensä ne ovat todella tarkasti aikataulussa), mutta hiljaa hyvä tulee... Tällä kertaa leffa oli uusin Bond vasta-avatussa Rossinin elokuvateatterissa. Täällä on aika tyypillistä, että paikat eivät ole numeroituja, joten hyvän paikan toivossa kannattaa teatteriin mennä hyvissä ajoin. Me emme näin tehneet, vaan meidän kolmen hengen seurueemme oli ripoteltu yksittäisille paikoille ympäri salia. Itse olin toiseksiviimeisen rivin reunapaikalla, mutta todellisuudessa näkyvyys oli täydellinen, mutta olenkin sitä mieltä, että takaa näkee aina hyvin, kun taas ensimmäisiä rivejä ei kannata edes harkita. Elokuva oli viihdyttävä ja ilta mukava, joten pitänee ottaa pian uudestaan.