Apen kanssa hautausmaalla

A lähti äitinsä luo pitkäksi viikonlopuksi Alppien juurelle, joten eilen lähdin appiukon seuraksi hautausmaalle Pyhäinpäivän kunniaksi. En ollut koskaan aiemmin käynyt Venetsian hautausmaalla, vaikka olen sinne vuosia halunnut mennä. Koska paikalla oli paljon ihmisiä viemässä kukkia läheistensä haudoille, en ottanut paikan päällä lainkaan kuvia.

Hautausmaasaari Fondamente Nuovelta katsottuna

Hautausmaa sijaitsee San Michelen saarella Venetsian pohjoispuolella. Aiemmin Venetsiassa kuolleet haudattiin kirkkoihin tai tietyille aukioille (jotka tunnistaa aukion korotetusta keskiosasta), mutta Napoleonin lakien myötä, 1800-luvun alusta alkaen, S.Michelen saaresta tuli ainoa hautauspaikka. Tarkalleen ottaen aluksi hautausmaana toimi S.Cristoforon saari, jonka erotti S.Michelestä pieni kanaali. Laajennustarpeen myötä kanaali täytettiin ja hautausmaa levisi myös S.Michelen saarelle. Nykyään hautausmaa kulkee S.Michelen nimellä.

Italialaiset hautausmaat eroavat monessa suhteessa suomalaisista. Lähinnä mielessäni ovat kolme asiaa.

1) haudoissa on vainajan nimen sekä syntymä- ja kuolinaikojen lisäksi usein myös kuva

2) suuri osa haudoista on "seinämillä", vähän kuin kerrostalossa, eli haudat ovat päällekkäin ja pitkissä riveissä. Suomessa muistan nähneeni vastaavaa Hietaniemen hautausmaan (Helsinki) uurnalehdossa, mutta käsittääkseni siellä kyseessä ovat tuhkauurnat.

3) italiassa ilmeisesti myös kuolleiden kautta on ollut tarvetta osoittaa perheen mahtia ja varakkuutta. Hautausmaat ovat täynnä mitä erikoisempia "kappeleita", rakennelmia ja patsaita. Periaatteessa ajatus perhehaudasta, johon sisältyy pieni huone esimerkiksi rukoilemiseen, on kaunis, mutta esimerkiksi Venetsian hautausmaan yksi osa olisi voinut olla asuntomessualuetta, niin suureellisia rakennelmat olivat. (Ja ei, en ole koskaan ollut asuntomessuilla.) 

Venetsian hautausmaa on jaettu osiin. Omat alueensa löytyvät katolisille (suurin osa), evankelisille, ortodokseille ja juutalaisille. Lisäksi katolisella alueella löytyy osioita esimerkiksi nunnille, munkeille ja lapsille. En ole muuten koskaan nähnyt yhtä monen lapsen hautaa kuin eilen. Samalla näin haudan, jota A on aina kauhistellut. Eräänä joulukuun lopun päivänä (muistaakseni 80-luvulla, mutten ole aivan varma) poika käveli kadulla, kun katolta putosi lasilevy, joka lävisti pojan pään. Tuon 7 tai 8-vuotiaana kuolleen pojan hautakiven päälle on kiinnitetty lasilevy. A:n mielestä on kamalaa, että lasilevy on jätetty poikaa vainoamaan haudallekin, mutta minä voin kyllä ymmärtää vanhempien logiikan. Tai ainakin arvailla eri syitä.

Jos viihtyy hautausmailla, on täällä paljon katsottavaa: erikoisia hautoja, patsaita, rakennelmia, evankelisen puolen hajoavat haudat, muutaman kuuluisuuden haudat. Huomioni kiinnittivät myös haudat, joissa oli kuva, nimi ja syntymäaika, mutta kuolinaika oli vielä tyhjänä. Ymmärrän kyllä hautapaikan varaamisen, mutta kuvankin laittaminen valmiiksi kuulostaa jo erikoiselta. Uurnalehdossa oli myös yksi kohta, jossa oli kuva nuoresta miehestä ja tekstinä vain "Jess".

S.Michelen hautausmaalle pääsee Fondamente Noven pysäkiltä linjoilla 4.1 ja 4.2. Pyhäinpäivän aikoihin saarelle pääsee myös ilmaisella lautalla, joka kulkee pelkästään Fondamente Noven ja Cimiteron väliä. Ainakin eilen hautausmaa sulki ovensa klo 17. Kesällä se saattaa olla auki pidempäänkin. Sulkemisesta ilmoitettiin kuulutuksin varttia ennen sulkemisaikaa. Kellonaika kuulosti mielestäni kovin aikaiselta, mutta huomasin, ettei hautausmaalla ole ollenkaan valoja, joten ehkä se onkin ihan hyvä, että vielä näkee päästä pois.