Kävin tänään kenkäkaupassa ja olin ulkona yhteensä noin tunnin. Tänä
aikana ehdin tehdä muutamia arkipäiväisiä huomioita näkemästäni.
-
Ahtauduin täpötäyteen
vesibussiin, jossa ei ollut mitään tarvetta pitää kiinni, koska tilaa oli juuri
ja juuri hengittämiseen. Jäädessäni pois eräs nuori äiti auttoi minua kohti
uloskäyntiä työntämällä minua yläviistoon ohi hänen lastenvaunujensa. Ihan siis
avuliaasti, eikä tönien. Mukavaa, että muutkin osaavat ottaa tällaiset
tilanteet huumorilla.
-
Vesi oli puolenpäivän
aikaan niin korkealla (n. 95cm), että gondolin lipuessa kohti erästä siltaa oli
sen alaosa gondolieerin kainalon alapuolella. En jäänyt katsomaan, kuinka paljon
gondolieeri joutui kyykistymään mahtuakseen sillan ali.
-
Vaikka säät ovat
viilentyneet, näyttää matkailusesonki jatkuvan vielä entisellään. Kaupunki oli
pullollaan ihmisiä ja erityisesti suurempia turistiryhmiä. Tämä saattaa myös
johtua viikonpäivästä ja kellonajasta. Ilmassa oli sama tuoksu kuin yhdeksän
vuotta sitten, ensimmäisinä päivinäni Venetsiassa.
-
Näin ehkä lihavimman
koskaan näkemäni kultaisennoutajan. Ei ihme, ettei koira jaksanut muuta tehdä
kuin maata keskellä katua surullisennäköisenä.
-
Takaisin tullessa
vaporetossa oli runsaasti tilaa. Nuori merimiespari halaili rakastuneina valkoisissa
univormuissaan. Mikä on merimiehen naispuolinen versio? Tässä tapauksessa kyseessä
olivat siis nainen ja mies, jotka näyttivät niin onnellisilta, että itseäkin
alkoi hymyilyttää.
Hyvää sunnuntaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti