Hirvittävän nopeasti on tämäkin kuukausi kulunut. Tuntuu, että vastahan lokakuu alkoi. Turismikausi alkaa hiljalleen Venetsiassa hiljentyä, joten sitä mukaa työtkin vähenevät. Kohta täytyykin alkaa katsella uusia mahdollisuuksia ensi vuodelle. Ei kuitenkaan vielä, sillä saa nähdä onko ensi viikollakaan yhtäkään vapaapäivää. Sitä paitsi vihaan työnhakua. Tänään minulla oli kuitenkin vapaapäivä. Tuli kyllä tarpeeseen, sillä töitä on tehty taas aamusta iltaan. Eilen nukahdin kotimatkalla vaporettoon, ja vielä aamullakin joka paikkaa kolotti. Voi sitä onnea, kun herättyäni tajusin, että kelloja oli käännetty tunnilla taaksepäin, joten vapaapäivässäni olikin yksi tunti enemmän.
Venetsiassa on selvästi jo syksy. Usempana aamuna on ollut sumuista (mikä aiheuttaa pientä jännitystä aamuihini, sillä yleensä työmatkoilla käyttämäni vesibussi ei kulje sumussa). Vesi on noussut pariin kertaan yli maagisen 80 cm rajan, mikä siis tarkoittaa sitä, että Pyhän Markuksen torilla on parissa kohdassa pienet lätäköt. Asteita on päivisin ollut 15-20, mutta paksut vaatteet ovat itselläni olleet käytössä jo pidemmän aikaa. Hiukan vain huolestuttaa, että mitenkähän sitten talvesta selvitään. Se on sitten sen ajan murhe.
Tänään juostaan Venetsian maratonia. Tai ehkä viimeiset juoksijat ovat jo päässeet maaliin (en viitsi mennä katsomaan, näkyykö maratoonareita vielä ikkunasta). Itse olen löhönnyt tyytyväisenä kotona. Kilpailua varten Zatteren ja Riva degli Schiavonin rantakatujen siltojen yli on asennettu pitkät liuskat, joita pitkin on helpompi juosta. Noita liuskoja pitkin on myös lastenvaunujen ja pyörätuolien helpompi kulkea aina alkukevääseen saakka, ne nimittäin jätetään paikoilleen vielä karnevaaliajankin yli. Sen sijaan Canal Granden yli rakennettu silta poistetaan kyllä saman tien, kunnes se asennetaan taas seuraavan kerran vajaan kuukauden päästä joitakin metrejä lännemmäksi Santa Maria della Saluten juhlaa varten.
Nyt aion jatkaa vapaapäivästäni nauttimista. Tai no todellisuudessa kirjoitan muutaman raportin tämän viikon töistä, valmistelen ensi viikon töitä ja silitän kauluspaitoja. Mutta ainakin voin olla rauhassa kotona villasukat jalassa ja juoda teetä. Täytyy katsoa, josko keittiössä olisi vaikkapa ainekset muffinsien tekoon. Hyvää sunnuntai-iltaa!
2 kommenttia:
Oi ihanaa taas lukea kuulumisia Venetsiasta. Sen väliaikaisen sillan yli Grande Canal'n haluaisin nähdä!
Ja niin hullulta kuin kuulostaakin haluaisin myös kerran kokea sen miten vesi nousee ja olisin hotelli huoneessani vankina:-) Meillä Sveitsissä oli tänään juttu lehdessä "Venedig diskutiert über Eintrittsticket für Touristen". Että siellä käy vuosittain 25 miljoonaa turistia! -Anne
Hei Anne,
kiitos kommentistasi! Tuon väliaikaisen sillan voi tosiaan nähdä kolme kertaa vuodessa. Canal Granden yli pääsee sitä pitkin Venice Marathonin yhteydessä sekä 21.11. Saluten juhlan aikaan. Lisäksi sillan pidennetty versio on käytössä heinäkuun kolmantena viikonloppuna Redentore-juhlan aikana, jolloin sitä pitkin pääsee Zatteren rantakadulta Giudeccan saarelle. Sinun pitää siis ajoittaa jokin tulevista reissuistasi noihin ajankohtiin!
Ymmärrän hyvin tuon acqua alta -kiinnostuksen. Eihän sitä kovin monessa paikassa voi joutua hotellihuoneen vangiksi. Nousuveden aiheuttamista hankaluuksista huolimatta Venetsia on tietysti erittäin kaunis myös katujen ollessa veden alla. Muutama vuosi sitten, kun asuin vielä Suomessa, vesi nousi eräänä päivänä todella korkealle. Ylhäältä otetut kuvat veden alle kadonneista rantakaduista ovat upeita. Katujen sijaintia voi vain arvuutella siltojen perusteella.
Lähetä kommentti