Minä ja Marianne

Vuosia sitten vitivalkoisen ihoni kanssa tuskaillessani ystäväni ehdotti minulle punaisia bikinejä, koska silloin olisin kuin Marianne-karkki. Noh, punaisia bikinejä en koskaan tullut ostaneeksi, mutta sitä Mariannea löytyy kyllä ihan omastakin takaa.

Tässä tyylinäyte sunnuntailta, kun lueskelin pari tuntia ulkona. Huoh, oppiikohan sitä koskaan. Sitä paitsi eikö iho voisi ilmoittaa vaarasta hiukan aiemmin. Nytkään päivällä ei ollut mitään punakkuutta näkyvissä, mutta iltaa kohden aloinkin näyttää paloautolta. Kasvovoiteen suojakerroin on sen sijaan testattu ja hyväksi todettu. Jotenkin olen aina ajatellut, että aurinkoa vastaan riittävät vain aurinkovoiteet, mutta suojakertoimella varustettu tavallinen kasvovoide näyttää toimivan aivan yhtä hyvin. Tai oikeastaan paremmin, koska sitä tulee sentään joka aamu laitettua, toisin kuin aurinkorasvaa, kuten näkyy.

Tällä hetkellä luen Wallander-sarjaa italiaksi. Lähikirjaston ensimmäiset lainat umpeutuvat torstaina, joten viimeinen kirja pitäisi nyt nopeasti lukaista loppuun. Tarkoituksenani oli ennen seuraavaa kirjastokäyntiä tehdä tutkimustyötä, jotta tietäisin, mitä kirjoja etsin. Tämä lainauskerta meni kuitenkin niin hyvin, että taidan seuraavallakin kerralla vain napata hyllyistä ensimmäiset kiinnostavat kirjat.

Sain siskoltani ylimääräisiä pokkareita Suomessa käydessäni. Yhden ehdin jo Montalbanojen ja Wallanderien välissä lukea. Kate Jacobsin Pieni lankakauppa oli ihan viihdyttävää löpölöpöä. Miinusta käännöksen huolimattomuusvirheistä, mutta plussaa yllättävästä loppuratkaisusta. Kesällä löpölöpökirjat ja dekkarit ovat parasta luettavaa, tosin olen muutenkin ehdottomasti kevyen lukemisen ystävä.