Hyödynnän hetkellisen tauon silmien jatkuvassa vuotamisessa ja ilmoitan vain, että elossa ollaan. Sängyn pohjalla räkäisenä, mutta elossa silti. Ajoitus ei tunnu flunssalle parhaalta, kun gradun kanssa olimme juuri saaneet päälle sen sopivan "liian-vähän-aikaa"-stressin, joka muodostaa elämässäni ainoan mahdollisen hetken, jolloin saan opiskeltua yksikseni. Toisaalta ajoitus oli kuitenkin ehkä sopiva. Karnevaalit loppuivat, ehdimme juuri saattaa ihanan L:n Rooman junaan, eikä töihin tarvitse vielä raahautua.
Alkaa kyllä tämä poteminen kohta kyllästyttää. Viime yön nukuin jo yhteen putkeen. Ehkä voi olla toiveikas sen suhteen, että silmät kuivuisivat huomiseen mennessä. Tai edes ylihuomiseen. Sitten voisikin jo käydä opintojen kimppuun. Nenäliinojen kera toki, ei tässä nyt ihmeitä sentään pyydetä.
Ihmeellinen on sen sijaan käsirasvani. Se pelastaa niin korppuiset kädet kuin sääretkin ja kuivuu hetkessä. Näinä päivinä sen tehoa kiittää kaikista eniten, kun lukemattomien niistämisten jälkeen aivan aroiksi ja repaileisiksi muuttuneet nenänympärykset muuttuvat hetkessä taas normaaleiksi. Ah, onnea. Harmi vain, ettei tätä ihanuutta saa Italiasta, mutta se on jo merkitty seuraavan Suomen reissun kauppalistaan, siihen kaurahiutaleiden ja siirapin viereen.
Nyt kaivaudun vielä syvemmälle peittojen alle ja toivon huomisesta parempaa päivää.
4 kommenttia:
Voi sua, eikö se yhtään helpota? Pikaisia paranemisia!
No ei se vielä. Mutta ekan päivän kurkkukivun ja seuraavien päivien nuhan jälkeen ollaan pääsemässä yskävaiheeseen. Jos sen kanssa pystyy nukkumaan, niin sillon kykenee jo tekeen asioita :)
Voi ei. Pikaisia paranemisia!
Kiitos! Parempaan päin ollaan jo menossa. Silmät ei enää vuoda (ainakaan yhtä paljon kuin edellisinä päivinä), joten tänään voi jo ottaa pehmeän laskun kohti gradua. Kyllä tämä tästä!
Lähetä kommentti