Vesi

Viime päivinä on satanut. Jos tarkkoja ollaan, niin tänään ei kyllä satanut, mutta sumua on ollut sitäkin enemmän. Edellisten päivien sade sai minut kuitenkin miettimään Venetsiaa ja vettä. Ensimmäisenä tästä yhdistelmästä tulevat tietenkin mieleen kanaalit. Ensinnäkin: kanaaleissa ei kannata uida. Sen lisäksi, että niiden vesi on likaista, on uiminen myös kiellettyä. Monelle venetsialaiselle on kyllä varmaankin jossain vaiheessa elämäänsä käynyt vahinko ja kanaaliin on pudottu vahingossa, mutta se ei tee vedestä yhtään sen puhtaampaa. Syksyllä näimme myös kokonaisen turistiperheen kanaalissa. Joku seurueesta oli ilmeisesti kuvaa varten poseeratessa horjahtanut taaksepäin vetäen samalla muut mukanaan (kanaalien reunustoilla oleva levä on hyvin liukasta).

Venetsialaiset saattavat kahdessa tilanteessa kuitenkin uida kanaaleissa. Heinäkuisen Redentore-juhlan yhteydessä Giudeccan saaren nuoret hyppivät kanaalinrannalta Giudeccan kanaaliin volteilla ja ilman. Jotkut hyppäävät myös vesibussipysäkin katolta. Auringonpistoksella saattaa olla osuutta asiaan. Samaisena iltana myös moni veneessä juhlaa viettävä hyppää kanaaliin joko viilentyäkseen tai käyttääkseen "luonnon vessaa". Redentore-juhlaa lukuun ottamatta olen nähnyt venetsialaisia kanaalissa vain Italian voittaessa jalkapallon maailmanmestaruuden vuonna 2006. Itse näin kymmenittäin venetsialaisia, jotka hyppäsivät Accademian sillalta Canal Grandeen. Toisaalta taitavat helsinkiläisetkin kylpeä erinäisissä juhlatilanteissa Havis Amandan suihkulähteessä. Mantan vesi taitaa kyllä olla aika paljon puhtaampaa. Tuona maailmanmestaruusiltana eräs tuttuni oli hypännyt Rialton sillalta Canal Grandeen. Hän oli päätynyt sen verran syvälle, että oli koskettanut Canal Granden pohjaa. Eräs toinen tästä kuullessaan kommentoi: "Hän pääsi siis kosketuksiin historian kanssa".

Veden kanssa voi tietysti joutua kosketuksiin myös veden noustessa kaduille (ei edelleenkään mitään hätää tässä suhteessa, viimeisimmät acqua altat ajoittuvat viime vuoden puolelle). Jos ei ole varautunut, eikä voi (tai osaa) käyttää kiertoteitä, saattavat jalat kastua ilman kumisaappaita. Itse olen kaksi kertaa päättänyt olla välittämättä kenkien kastumisesta. Ensimmäinen kerta sattui ensimmäisenä Venetsian vuotenani, kun en jaksanut yöllä kotiinpalatessani miettiä vaihtoehtoisia reittejä, sillä en olisi yhtään tiennyt, olisiko kiertoteistä ollut apua. Toisella kerralla olin työtehtävissä ulkona, ja rankan sateen vuoksi olin joka tapauksessa (ja sadetakista huolimatta) alusvaatteita myöten kastunut. Tämä tapahtui muuten kesällä, joten acqua alta ei rajoitu pelkästään talvikuukausiin, vaikka onkin silloin huomattavasti yleisempi. Enkä nyt tällä tarkoita sitä, että talvikuukaudet olisivat pelkkää vettä kaduilla, mutta syystalvella todennäköisyys on suurempi. Viikonloppuna eräs tuttuni kertoi, että oli kerran vahingossa pudottanut erään neitosen nousuveteen. Hän oli herrasmiehenä kantanut tyttöä reppuselässä vetten yli kieltäen tätä ehdottomasti tekemästä äkillisiä liikkeitä. Sitten tytön puhelin soi, ja tämä alkoi venkuilemaan puhelinta taskustaan sillä seurauksella, että lopulta putosi veteen. Tässä voidaan ehkä nähdä myös jonkinlainen opetus iPhone-sukupolvelle asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Tytön iPhone oli muuten pudonnut veteen ja kadonnut.

Likaisesta vedestä puhtaaseen: Venetsian vesijohtovesi on juotavaa. Venetsiaan rakennettiin 1800-luvun loppupuolella akvedukti, jonka avajaisia vietettiin vuonna 1884. Sitä aiemmin käytössä olleet kaivot, joihin kerättiin sadevettä, ovat edelleen paikoillaan ja monet niistä ovat erittäin kauniita. Talojen lisäksi vesijohtovesi kulkee Venetsian moniin lähteisiin. Lähteiden vesi on siis myös täysin juomakelpoista ja erityisen kätevää lämpimällä säällä, kun pitäisi juoda enemmän. Matkailijan on siis turha ostaa suuria, painavia vesipulloja, sillä lähteitä on tiheässä ja niissä saa vaikka täytettyä pienemmän vesipullon aina raikkaalla vedellä. Monet italialaisperheet ostavat juomaveden pullotettuna. Venetsiassa tämä on mielestäni täysin turhaa, sillä vesi on täällä hyvää (helteellä hieman hymyilyttää, kun katsoo 6x1,5 litran paketteja raahaavia ihmisiä). Sen sijaan ystäväni, joka asuu mantereen puolella Mestressä, ostaa veden kaupasta, sillä heille tuleva vesijohtovesi on kuulemma pahan makuista. Olo on siis onnekas, kun ei tarvitse kantaa vettä kaupasta kotiin.