Piparit on leivottu ja koristeltu viime päivinä. Eilen purkitettu luumusose ja aamulla kaulittu voitaikina odottavat joulutortuiksi muuttumista. Pian voi alkaa keittää riisipuuroa ja sen jälkeen koittaakin jo porkkanalaatikon teko. Kovin ihmeellisiä suomalaisen jouluruoan valmisteluja ei voi odottaa, kun aineksia on vaikea löytää, mutta onneksi omat suosikkini löytyvät leivonnaisten puolelta.
Alkamassa on yhdeksäs yhteinen joulumme, mutta syömme jouluaaton illallista ensimmäistä kertaa kahdestaan. Monilapsisesta perheestä tulevalle tilanne on erikoinen, mutta ehkä tästä kehittyy vielä mukava perinne. Jouluruoan määrää pitää vain ehkä hieman rajoittaa. Yhdestä taikina-annoksesta paistuneet 127 piparkakkua ovat silti mielestäni ihan sopiva määrä.
Tämän joulun parhaan lahjan taidan saada muutaman päivän päästä, kun sisko tulee miehensä ja poikansa kanssa. Ei oikein malttaisi tätä joulua viettää tässä välissä. Nyt kyökki kutsuu. Mitenköhän sitä on yleensä selvitty jouluaaton kiireestä? Itselläni on vielä runsaasti enemmän aikaa, kun kinkkua tai kalkkunaa ei tarvitse paistaa, eikä joulusaunaankaan pääse.
Rauhallista Joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti