Tähän alkuun
voisin esitellä itseni. Olen 28-vuotias entinen helsinkiläinen. Lukion jälkeen
pakkasin matkalaukun (1kpl) ja lähdin au-pairiksi. Sopiva perhe löytyi
Venetsiasta. Suunnitelmissani oli vaihtaa kaupunkia vuoden jälkeen, mutta toisin
kävi. Venetsia vei sydämeni ja tapasin A:n, joten jäin kaupunkiin vielä pariksi
vuodeksi töihin ja opiskelemaan.
Kolmen
Venetsian vuoden jälkeen koitti paluu Helsinkiin, mukaan lähti ylipainoisen
matkalaukun ja 7x30kg postitse lähetetyn laatikon lisäksi myös toinen puolisko.
Mahdollisesti lyhyeksi ajateltu visiitti venyi yli viideksi vuodeksi, kun
päätimme hoitaa opintomme loppuun Suomessa. Vuosien taivuttelun jälkeen myös
vastahakoisen venetsialaisen asenne Venetsiaan paluuseen alkoi muuttua
positiivisempaan suuntaan.
Vihdoin
toukokuussa molempien opinnot olivat siinä pisteessä, että paluumuutto
Venetsiaan oli mahdollinen. Mukaan lähti matkalaukku ja 10m³
pakettiautollinen tavaraa. Lähiajan tulevaisuudensuunnitelmiini kuuluu gradun
kirjoitusta. Ja mahdollisesti aina yhtä kammottavaa työnhakua. Mutta sitä en halua vielä ajatella.
Mitä tästä
opimme: jos osaat heittää turhaa tavaraa pois, on keveämpää mennä sinne, minne
sydän vie.
Ollessani
pieni, äitini kutsui minua Tipsuksi. Kirjoittaessani blogia tällä nimimerkillä,
pidän äidin jollain tapaa mukanani. Kun en ehtinyt ottaa sitä tatuointiakaan. Äiti
varmaankin arvostaisi nimimerkkiä enemmän kuin tatuointia.
2 kommenttia:
Itku tuli silmään lukiessa, kauhean kova ikävä jo! <3 Mä odottelen innolla uusia kirjoituksia! :) Voi hyvin!
Voi Tarja, pian me taas nähään! Sitä paitsi nyt on huomattavasti helpompi pitää yhteyttä viime kertaan verrattuna. Paljon haleja!
Lähetä kommentti