Täällä on viime aikoina lakkoiltu oikein kunnolla. Julkisen liikenteen italialainen lakko ei aiheuta enää aivan yhtä paljoa ongelmia kuin ennen talviaikatauluihin siirtymistä, sillä matka-aikoja on pidennetty jonkin verran muutoksen yhteydessä. Valitettavasti vaporettojen minuutilleen aikataulussa pysyminen taitaa kuitenkin olla historiaa. Nykyään vesibussit kuitenkin yleensä tulevat ainakin jossain vaiheessa, mikä on tietysti lohduttavaa.
Keskiviikkona taksi- ja tavarankuljetusveneet aloittivat lakon vesiliikenteeseen kaavailtuja muutoksia vastaan. Taksiveneiden lakko vaikutti tietysti lähes yksinomaan turistien elämään. Olipas muuten paras mahdollinen hetki järjestää tärkeä tapahtuma Giudeccan saarella sijaitsevalla hotellilla... Tavarankuljetusveneiden lakko taas olisi pidemmän päälle vaikuttanut niin turistien kuin venetsialaistenkin elämään, sillä jo muutaman päivän lakkoilun jälkeen tietyt elintarvikkeet alkoivat loppua kaupoista ja ravintoloista, puhumattakaan esimerkiksi hotellien liinavaatteiden pesulakuljetusten loppumisen aiheuttamista ongelmista. Huhujen mukaan myös postiveneiden kulkua pyrittiin estämään, samoin kuin La Fenice -teatterin lavasteiden kuljetusta.
Eilen oli vielä näiden lisäksi julkisen liikenteen kolmen tunnin lakko. Kolmen tunnin lakot hankaloittavat liikkumista usein 24 tunnin lakkoa enemmän, sillä lyhyiden lakkojen aikana edes yhteyksiä saarille ei taata. Tähän kun vielä lisättiin koko päivän kestänyt sade ja aamuinen acqua alta, niin eilinen päivä näyttäytyi varsin mainiona. Omaan elämääni nämä eivät kyllä todellisuudessa pahemmin vaikuttaneet. Lehtitietojen mukaan julkisen liikenteen lakkoon osallistui sitä paitsi vain 13% vaporetoista, joten ilmeisesti vesiliikenne kulki ainakin jollakin tasolla.
Eilen illalla taksi-ja tavarankuljetusveneet lopettivat lakkonsa. Kaupungin kanssa päästiin ilmeisesti jonkinlaiseen sopuun ja tänään taksiveneet ovat jo kulkeneet normaalisti ja liikkeet pääsevät vihdoin täyttämään varastojaan. Olisikohan tässä taas hetkeksi riittävästi lakkoja. Olisin voinut tietysti kysellä tänään taksikuskeilta heidän mielipidettään tilanteesta. Melkein jo ystävystyin yhden taksikuskin kanssa, kun sama henkilö hoiti tämän aamun töistäni neljä, joten häneltä olisin voinut vähän udella. Tai siltä toiselta taksikuskilta, jonka kanssa reissasin Muranoon ja takaisin. Tänä aamuna olin kuitenki herännyt kahdelta (tai oikeastaan jo yhdeltä, sillä heräsin tekstiviestiin, enkä enää saanut unta sen jälkeen), joten ajatus ei ehkä kulkenut kovin vauhdikkaasti. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun matkustin ihan työn puolesta yksinäni taksilla. Jos siis ei lasketa mukaan kaikkia niitä kertoja, joina olen pumminut kyydin ystävällisiltä taksikuskeilta paikasta toiseen. Jotenkin tuntui melkein tuhlaukselta kulkea taksilla matka, jonka voisi taittaa myös vesibussilla, vaikkakin tietysti matka-ajasta säästyi yli puolet. No, enpähän joudu minä tuota lystiä maksamaan.
Ilma on muuttunut koleaksi. Pitkäänhän täällä saatiin tänä syksynä nauttia verrattain lämpimistä keleistä, mutta sieltä se talvi taitaa kaikesta huolimatta lopulta tulla. Eilisen sateen jälkeen on luvassa muutama kuiva päivä. Tänään oli ihana auringonpaiste, piristi kummasti eilisen sateen jälkeen. Tiistaista alkaen on taas luvattu sadetta. Tiistaina onkin hyvä laittaa kumisaappaat jalkaan sateen lisäksi siksi, että veden on arvioitu nousevan 120cm korkeuteen. Taitaa olla tähän mennessä korkein piikki tänä syksynä. Eilen jäätiin 105cm korkeuteen. Matalammilla alueilla töihin kulkeva A lähti kalastussaappailla kotoa liikkeelle (niillä suunnilleen kainaloihin saakka yltävillä... no nuo taisivat olla kyllä vain sellaiset nivusiin saakka ylettyvät), kun taas itse pärjäsin ihan pelkillä sadekengillä. Tiistaina voinkin ehkä kaivaa ihanat kumisaappaani taas esiin. Hiukan ehkä jo odotan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti