Redentore-juhla on taas tältä vuodelta juhlittu. Mukava ilta ystävien, hyvän ruoan ja juoman parissa päättyi jälleen kerran upeisiin ilotulituksiin. Päivän suurin ongelma oli edellisten vuosien tapaan se, että Giudeccan saaren pohjoisrannalle paistaa koko iltapäivän aurinko, joten ennen auringonlaskua rantakadulta valitsemallamme paikalla on tuskaisen kuumaa.
Veneitä oli valitettavasti viime vuoden tapaan todella vähän. Perinteisesti Redentore-juhlaa on vietetty joko veneessä tai sitten kanaalin varrella istuskellen. Tavarankuljetusveneet toimivat loistavina juhlapaikkoina varsinkin, jos niitä köytti muutaman yhteen. Viranomaiset sulkivat perinteisesti silmän jos toisenkin, kunhan veneet eivät aiheuttaneet vaaratilanteita. Viime vuonna linja tiukentui yllättäen, eikä tavarankuljetusveneitä saanutkaan enää käyttää yhden illan ajan juhlapaikkana ilman loputonta paperisotaa ja erilaisia maksuja. Kontrollien pelossa nämä veneet jättivät juhlat väliin, koska maanantaina veneiden täytyy olla työkäytössä. Vaikka en itse haluaisi viettää juhlaa veneessä, on tilanne mielestäni kurja, koska puolet perinteestä tuhoutuu tällä tavalla. Ymmärrettävämpää olisi, jos edellisinä vuosina olisi sattunut onnettomuuksia, mutta tavaraveneistä ei ole koskaan aiheutunut sen kummempaa vaaraa kuin muistakaan.
Rantakadulla juhlaa viettäessä tunnelma on tiivis. Tämä ei varsinaisesti ole mikään ihmisjoukoissa ahdistuvien juhla. Paikalla ollaan niin sanotusti kuin sillit purkissa, joten omalle porukalle varattu paikka on hyödyksi. Liikkuminen paikasta toiseen on todella hidasta, sillä ihmisten levittäytyessä kaduille jäävät kulkureitit välillä todella kapeiksi.
Eilen illalla huomasin myös, että tapaamispaikat on hyvä sopia kunnolla etukäteen. Ystäväni yritti soittaa minulle kymmenen aikaan illalla. Yritin tunnin ajan soittaa takaisin löytämättä kertaakaan yhteyttä. Vähän samalla tavalla kuin vuodenvaihteessa tai vappuaattona Helsingin keskustassa. Onneksi ystäväni soitteli vain kuulumisia, eikä hänen ollut tarkoituskaan lähteä meitä ihmismassasta etsimään.
Loppuun vielä pari pätkää illan ilotulituksista. Tällä kertaa keskityin ihan vain katselemaan ilotulituksia, enkä niinkään kuvaamaan. Ilotulitukset lähtivät edellisvuosien tapaan suoraan edessämme olevilta ponttooneilta, mutta kuvaan eivät kaikki mahtuneet. Ponttooneita taisi olla neljä ja kuvatessa joutui valitsemaan oikean ja vasemman, korkean ja matalan väliltä. Toivottavasti näistä on kuitenkin iloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti