keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Älä panttaa herkkuja


Eräänä päivänä lapsuudessani naapurini antoi minulle purkillisen pursotettavaa valmiskermavaahtoa. Se oli sillä hetkellä ehkä maailman ihanin lahja. En muista tarkalleen, kuinka vanha olin, mutta kuitenkin vielä niin pieni, etten ollut saanut yliannostusta kermavaahdosta jonakin niistä kesistä, kun ”esipesin” mökillä kakunkuorruttamista varten käytettyjä kermavaahtokulhoja.

Koska lahja oli niin hieno, säästin sitä erityisen tärkeää hetkeä varten. Kun sitten mielestäni sopiva hetki tuli, oli kermavaahto jo homeessa. Tapahtumasta jäi selvästi elämänmittaiset traumat, koska muistan pettymyksen vieläkin elävästi. En ole edes tainnut koskaan ostaa kermavaahtopurkkia, vaan vatkaan kermavaahtoni mieluummin itse.

Aina virheistä ei kuitenkaan opi. Pääsiäisestä oli jäänyt yksi Mignon-muna, jota ei tietenkään voinut muuttaessa jättää Suomeen, koska ne ovat niin hyviä. Muna kulki rikkoutumatta käsimatkatavaran mukana ja pääsi odottamaan sopivaa suklaanhimoa työpöydälleni. Jokin aika sitten huomasin, että Mignon-muna hikoilee. Kesän lämpötilat eivät ole tainneet tehdä munalle hyvää, enkä ehkä uskalla syödä sitä enää. Nyt ärsyttää melkein yhtä paljon kuin lapsuuden kermavaahdon takia.

Mitä tästä opimme: syö herkut heti, kun siihen on mahdollisuus. Ei luulisi olevan tällaiselle sokerihiirelle suuri haaste. Jospa sitten seuraavalla kerralla. Nyt vain harmittaa, ettei Mignon-munia ole täällä saatavilla, kun suklaahimo iskee.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa! Mulla taas on traumoja mignoneista. Ja yksi mignon piilossa karkkihyllyllä ruotsissa, sillä sain sen lahjaksi, enkä tosiaan juuri pidä niistä. Harmittaa, että se on ollut mulla jo yli vuoden, sillä se on erikoismuna, vaikkei mulle mieluinen. Tuskin sitä voi enää syödäkään. Lupaan lähettää sulle tuoreen mignonin heti kun ne tulee myyntiin ensi vuonna! Anna

Tipsu kirjoitti...

Voi Anna, miten voi olla pitämättä mignoneista?! Ihanaa, että olet kuitenkin niin ajattelevainen, että sinua harmittaa muiden puolesta menetetty mignon... Tuo on kyllä muiden huomioonottamista parhaimmillaan!

Ciacy kirjoitti...

Voi sua! Mulla ei kyllà tollasta vaaraa olis, ettà hyvàskàt pààsis homehtumaan. Tàmà herkkusuu makoilee sohvalla kun mikàkin lòllòpossu ja syò hetsamantien kaikki pois ja voi sen jàlkeen pahoin, eh!