Suomalaista kirjallisuutta

Graduaineistoa etsiessäni törmäsin joihinkin suomenkielisiin teoksiin Venetsian kirjastoissa. Tästä innostuneena oli tietysti pakko katsoa, minkä verran täällä voisikaan lukea suomeksi. Venetsian eri kirjastot kattavan nettihaun mukaan kirjastoista löytyy yhteensä 718 teosta suomeksi. Suuri määrä teoksista näyttää liittyvän taidenäyttelyihin tai arkkitehtuuriin. Venetsiassahan sijaitsevat tunnetut arkkitehtuurin ja taidehistorian yliopistot, joten tämä on oikeastaan ihan loogista. Erityisesti siinä tapauksessa, jos kyseiset teokset keskittyvät lähinnä kuviin.

Toinen kiinnostava huomio oli, että viitteiden perusteella näyttäisi siltä, että suomenkielisiksi teoksiksi saatetaan luokitella myös Suomessa julkaistut ruotsinkieliset teokset. Noh, Suomessa puhuttu kielihän on melkein sama asia kuin suomenkieli… Hakutulosten joukossa oli myös erilaisia kielenopetukseen liittyviä kirjoja, mikä saattaisi olla jäänne siltä ajalta, kun Venetsian yliopistossa saattoi vielä opiskella suomea. Joka tapauksessa haulla löytyi myös ihan tavallisia romaaneja, joten pitänee katsella kirjastoja aivan uusin silmin. Jos tekee mieli lukea suomeksi, ei välttämättä tarvitsekaan aina turvautua läheisten toimittamiin paketteihin. Ja miltäs kuulostaisivat Suomen kansan sananlaskut vuodelta 1906? Sellainenkin olisi nimittäin tarjolla. Tai sitten ”Suomen Kielioppi aanne ja sanaappi appikoulua ja amin pain apiskelua varten” 1800-luvun lopulta.

Kirjastojen nettikatalogeja katsoessa ihmetyttää se, että kuinka vaikeaa voi olla kopioida kirjaimia? Suomi ei ole kovin helppo kieli, enkä oleta, että kirjastonhoitajat täällä sitä osaisivat, mutta kai he nyt osaavat sentään tunnistaa kirjaimen kerrallaan? Katalogista löytyy niin ihmeellisiä väännöksiä, etten oikeasti osaa edes veikata, mitä niissä pitäisi lukea. Se, että ä:t ja ö:t puuttuvat, ei yllätä lainkaan, eikä se minua varsinaisesti häiritsekään. Oikeastaan yllättää, että joidenkin teosten kohdalla nämäkin kirjaimet löytyvät, ja vielä ihan oikeilta paikoilta, välillä taas hieman satunnaisesti (esim. ”Hielenkaytön kysymyksia”). Tämä ei ole todellakaan mikään italialaisten oma piirre, vaan suomalaisten kirjastojen katalogeissa tilanne on aivan sama. Jos etsii esimerkiksi italialaista teosta, jolla on vähänkin pidempi nimi (yli kaksi sanaa), on parempi kirjoittaa vain sana tai kaksi nimestä, sillä todennäköisyydet teoksen löytämiseen koko nimellä ovat kohtalaisen laihat.

Tämä löytö oli kuitenkin tämän päivän piriste. Onneksi ehdin aiemmin jo ihan oikeasti etsiä gradumateriaalia, joten jotain hyödyllistäkin on saatu tänään aikaan. Nihkeästi kyllä sujuu, mutta eiköhän tämä tästä. Hiljaa hyvä tulee. Tai kunhan nyt vain tulisi jotain.