maanantai 10. joulukuuta 2012

Sunnuntaikävelyllä

Viime viikolla päivät kuluivat pitkälti nenät kiinni kirjoissa, joten eilen oli kiva lähteä kävelylle valoisaan aikaan. Vaikka lämpötilat ovat talviset (nollassa palatessamme kotiin), paistoi aurinko vastustamattomasti. Suuntasimme katsomaan Pyhän Markuksen kirkon viereen pystytettyä joulukuusta, mutta kirkon ohi kävellessämme huomasimme, ettei sinne ollut lainkaan jonoa, joten menimme sisään. Olin viimeksi käynyt siellä yhdeksän vuotta sitten joulumessussa (1½ tuntia latinaksi, ei ollut siis sisällöllisesti kovin mielenkiintoista, mutta tunnelmaa oli sitäkin enemmän), joten muistikuvat olivat jo kohtalaisen hatarat.
Basilica di San Marco kellotornin varjossa
Kirkkohan ei alun perin ollut Venetsian pääkirkko, vaan valtion päämiehen, dogen, yksityiskappeli. Jep. Sisältä kirkon katto on täynnä kultakoristeluja, kun taas lattioita peittävät upeat mosaiikit. Jos pääsee näin vähällä jonottamisella, niin ehdottomasti kannattaa käydä sisällä. Sisäänpääsy ei maksa mitään, mutta tiettyihin paikkoihin pääsy on maksullinen (esim. pääalttarin takana Pala d'oro ja alttarilta oikealla Tesoro, muutaman euron molemmat, kirkon ovien yläpuolella olevalle parvekkeelle pääsy taisi olla neljä tai viisi euroa).

Joulukuusi sen sijaan oli todella ankea (näkyy kuvan vasemmassa reunassa). Ehkä se pimeällä olisi kivemman näköinen valojen kanssa, mutta valoisaan aikaan se näytti lähinnä valkoisessa verkossa olevalta kuuselta. Jatkoimmekin pian matkaa Rialton kautta S.Stefanolle aurinkoiselle penkille istuskelemaan. Aurinko laskee valitettavan aikaisin tähän aikaan vuodesta, joten pian jatkoimme matkaamme takaisin Rialtolle ostoksille. Sieltä suuntasimme kohti S.Polon aukiota. Pidimme tauon baarissa (Dai Zemei, Ruga Rialto), jossa saimme hieman vatsantäytettä. S.Polon luistinrata on nyt avattu ja se pysynee auki karnevaalien loppuun asti. Kovasti oli radalla vilskettä, vaikka omasta mielestäni hinnat ovat todella korkeat (8 euroa paikallisille, 10 ulkopaikkakuntalaisille, ilman luistinvuokraa kaksi euroa vähemmän).

Matkamme jatkui kierrellen kohti Tolettan aluetta, jossa pysähdyimme kahville ja leivokselle. Sieltä tarkotuksenamme oli jatkaa Zatterelle ja kotiin, mutta juuri ennen Zatterelle saapumista huomasimme edellisenä iltana nähneemme Officina delle Zatteren olevan auki. Astuimme sisään ja sieltä paljastui pieni taidenäyttely. En ole suuri nykytaiteen ystävä (eli en siis oikein ymmärrä sitä), mutta täällä oli ihan mielenkiintoisiakin juttuja. Vaikken ehkä kaikkea ymmärtänytkään. Tällä hetkellä oleva näyttely Atto primo, quattro tempi on auki 31.1. asti.

Officina delle Zattere
Dorsoduro 947 (Fondamenta Nani, S.Trovason gondolikorjaamoa, squeroa, vastapäätä)
Avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-18. Vapaa pääsy.
www.officinadellezattere.it

Paljon sitä ehtii muutamassa tunnissa tehdä, kun vain lähtee liikkeelle. Nyt jaksaa taas viikolla väkertää gradua, kun on välillä päässyt valoisaan aikaan ulos. Muistin taas viime viikolla, miksi luen harvoin kirjoja. Tai siis en lue niitä niinä vuosina, kun opiskelen. Eihän sitä tee mieli mitään opintomateriaaleja kaivaa esiin, kun on hyvä kirja vaihtoehtona. Kuten Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo. Myös Enkelipeli tuli luettua, vaikka pidinkin siitä hieman vähemmän (kovasti kyllä silti). Niitä ennen meni Donna Leonin dekkari (tykkään aina, vaikkei selvästi mitenkään erityinen ollutkaan, kun en nimeä satu muistamaan) ja niiden jälkeen vielä Wolfram Eilenbergerin Minun suomalainen vaimoni (hauskoja oivalluksia, vaikka alku olikin loppua vakuuttavampi). Nyt on kirjat taas loppu, joten voin keskittyä graduun. Tai ristikkolehteen.

2 kommenttia:

d kirjoitti...

Kohta me voidaan käydä sunnuntaikävelyllä yhdessä! <3

Tipsu kirjoitti...

Niin voidaan, vihdoinkin! <3